Kriketti on yksi maailman seuratuimmista ja perinteikkäimmistä urheilulajeista, joka yhdistää ainutlaatuisella tavalla taktisen syvyyden, fyysisen kestävyyden ja tiukan herrasmiesmäisen etiketin. Vaikka peli saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa monimutkaiselta ja vaikeasti hahmotettavalta, sen perusperiaatteet ovat loogisia ja oppimisen arvoisia. Tässä oppaassa käymme yksityiskohtaisesti läpi, mitä kriketti säännöt käytännössä tarkoittavat, miten pisteitä urakoidaan ja kuinka eri pelimuodot vaikuttavat merkittävästi lajin luonteeseen. Erityistä huomiota kiinnitämme siihen, kuinka pitkään pelit todellisuudessa kestävät, sillä kriketti ottelun kesto vaihtelee muutamasta tunnista aina viiteen päivään asti riippuen pelattavasta formaatista. Tämän artikkelin luettuasi ymmärrät lajin hienouksia, osaat seurata kansainvälisiä turnauksia ja tiedät tarkalleen, mitä pelikentällä tapahtuu.
- Pelin perustavoite: Kerätä enemmän juoksuja (runs) kuin vastustajajoukkue omalla sisävuorollaan.
- Joukkueiden koko: Kentällä on kerrallaan kaksi 11 pelaajan joukkuetta, joista toinen lyö ja toinen ulkopelaa.
- Pelikenttä: Soikea ruohokenttä, jonka keskellä on kriittinen 22 jaardin pituinen alue eli syöttökaistale (pitch).
- Tärkeimmät välineet: Krikettimaila, kova nahkapäällysteinen pallo sekä kolmesta pystypuusta (stumps) ja kahdesta poikkipuusta (bails) koostuvat hakat (wickets).
Kriketin historiallinen tausta ja globaali suosio
Kriketti sai alkunsa Englannissa satoja vuosia sitten, ja se kehittyi vähitellen paikallisesta ajanvietepelistä kansainväliseksi suurlajiksi brittiläisen imperiumin laajentumisen myötä. Nykyään laji on valtavan suosittu erityisesti Kansainyhteisön maissa, kuten Intiassa, Pakistanissa, Australiassa, Etelä-Afrikassa ja Länsi-Intian saaristossa. Intiassa kriketti ei ole pelkkää urheilua, vaan se on lähes uskonnon kaltainen ilmiö, joka pysäyttää satojen miljoonien ihmisten arjen suurimpien otteluiden ajaksi. Lajin pitkät perinteet näkyvät edelleen tiukoissa käyttäytymissäännöissä, ja krikettiä kutsutaankin yleisesti ”herrasmiespeliksi”, jossa vastustajan ja tuomarin kunnioittaminen on ensiarvoisen tärkeää.
Vaikka laji on säilyttänyt historiallisen arvokkuutensa, se on myös uudistunut voimakkaasti 2000-luvulla digitaalisen median ja uusien, nopeampien pelimuotojen ansiosta. Tämä kehitys on tuonut lajin pariin täysin uuden sukupolven katsojia, jotka nauttivat perinteisten taktiikoiden sijaan räjähtävästä toiminnasta ja viihteellisyydestä.
| Maa / Alue | Suosion luonne | Hallitseva pelimuoto |
|---|---|---|
| Intia & Pakistan | Intohimoinen kansallisurheilu, valtavat taloudelliset resurssit | T20 (IPL-liiga) ja One Day International |
| Englanti | Lajin synnyinmaa, perinteiden vaaliminen | Test-kriketti ja moderni lyhytmuotoinen peli |
| Australia | Korkeatasoinen huippu-urheilu, vahva urheilukulttuuri | Test-kriketti ja Big Bash League |
| Etelä-Afrikka | Monikulttuurinen suurlaji, fyysinen ja atleettinen pelityyli | Kaikki kansainväliset formaatit |
Herrasmiespelin perintö nykypäivänä
Kriketissä noudatetaan edelleen kirjoittamattomia ja kirjoitettuja sääntöjä, jotka liittyvät urheiluhenkeen (Spirit of Cricket). Pelaajien odotetaan hyväksyvän tuomarin päätökset ilman protestointia, ja vastustajan kunnioittaminen on itsestäänselvyys. Jos lyöjä tietää itse osuneensa palloon, joka otetaan kiinni, hän saattaa kävellä pois kentältä ennen kuin tuomari ehtii edes nostaa sormeaan.
- Pukeutumissäännöt: Perinteisessä Test-kriketissä joukkueet pelaavat edelleen kokovalkeissa asuissa, mikä korostaa lajin historiallista jatkumoa.
- Käyttäytymisnormit: Kiroilu, aggressiivinen elehdintä tai vastustajan verbalisointi (sledging) on virallisesti rangaistavaa ja yhteisön paheksumaa.
- Kunnioitus: Ottelun jälkeen joukkueet kättelevät ja jakavat usein yhteisen hetken pukuhuoneissa, mikä vahvistaa lajin sosiaalista luonnetta.
Kriketti säännöt – Pelikenttä ja peruskäsitteet
Krikettipeliä pelataan laajalla, soikealla ruohokentällä, jonka reunoja ympäröi selkeä rajalinja (boundary). Kentän absoluuttinen keskus ja kaiken toiminnan sydän on suorakaiteen muotoinen alue nimeltään pitch eli syöttökaistale. Tämä alue on tarkalleen 22 jaardia (noin 20,12 metriä) pitkä ja sen molemmissa päissä sijaitsevat hakat eli wicketit. Hakat muodostuvat kolmesta pystyssä olevasta puukepistä, joiden päällä lepää kaksi pientä poikkipuuta. Ulkojoukkueen syöttäjä pyrkii kaatamaan nämä hakat pallolla, kun taas sisäjoukkueen lyöjä suojelee niitä mailallaan.
Pelin perusasetelmassa kentällä on samanaikaisesti koko ulkojoukkue (11 pelaajaa) sekä kaksi sisäjoukkueen lyöjää, jotka sijoittuvat syöttökaistaleen vastakkaisiin päihin. Toinen lyöjistä on aktiivinen vastaanottaja (striker) ja toinen on valmiudessa oleva juoksijapari (non-striker).
| Kentän osa / Väline | Mitta tai kuvaus | Sääntötekninen merkitys |
|---|---|---|
| Pitch (Syöttökaistale) | 22 jaardia pitkä tasainen alue | Alue, jolla syöttäminen ja lyöminen tapahtuvat |
| Wicket (Hakka) | 3 pystypuuta + 2 poikkipuuta | Kohde, jota puolustetaan ja jonka hajoaminen tarkoittaa paloa |
| Boundary (Rajalinja) | Kentän ulkoreunaa kiertävä viiva | Määrittää suorat pisteet: maapompulla 4 juoksua, suoraan ilmassa 6 juoksua |
| Crease (Rajaviivat) | Pitchin päihin maalatut valkoiset viivat | Määrittävät lyöjän turva-alueen ja syöttäjän sallitun astumisalueen |
Syöttökaistaleen ja hakkojen dynamiikka
Syöttökaistaleen laatu ja kunto vaikuttavat dramaattisesti pelin kulkuun. Koska pallo saa pompata alustasta ennen kuin se saavuttaa lyöjän, pitchin kovuus, ruohikon määrä ja halkeamat määräävät sen, miten pallo käyttäytyy – pomppaako se korkealle, muuttaako se suuntaa (spin) vai liukuuko se matalana.
- Lyöjän turva-alue: Valkoisen poikkiviivan (popping crease) takana oleva alue on lyöjän valtakuntaa. Kunhan lyöjän maila tai jokin kehonosa on maassa tämän viivan takana, hän on turvassa polttamiselta.
- Hakkojen herkkä rakenne: Poikkipuiden (bails) on pudottava kokonaan pois paikoiltaan, jotta hakka katsotaan kaatuneeksi. Jos pallo vain hipaisee tolppaa ilman, että poikkipuut putoavat, lyöjä ei pala.
Miten pisteitä tehdään? Juoksut ja rajalyönnit
Kriketissä pisteitä kutsutaan juoksuiksi (runs). Kun syöttäjä kiertelee tai tykittää pallon kohti lyöjää ja lyöjä onnistuu osumaan siihen mailallaan, hän voi yrittää tehdä juoksuja. Juoksu syntyy siten, että molemmat syöttökaistaleen päissä olevat lyöjät juoksevat vastakkaisiin päihin ja koskettavat maata viivan takana ennen kuin ulkopelaajat onnistuvat toimittamaan pallon takaisin hakkoihin. Jos pallo lentää kauas, lyöjät voivat juosta edestakaisin useita kertoja, jolloin jokainen onnistunut välin vaihto kasvattaa joukkueen pistepottia yhdellä.
Kaikkia pisteitä ei kuitenkaan tarvitse hankkia juoksemalla, sillä kriketti säännöt palkitsevat voimakkaat ja tarkat lyönnit, jotka saavuttavat kenttää ympäröivän rajalinjan (boundary). Nämä rajalyönnit ovat yleisön suosikkeja ja tuovat nopeasti suuria pistemääriä.
- Neljä juoksua (Four): Jos lyöjän iskemä pallo osuu kentän pintaan tai pomppii siellä ennen kuin se ylittää rajalinjan, joukkue saa automaattisesti neljä juoksua ilman, että lyöjien tarvitsee fyysisesti juosta.
- Kuusi juoksua (Six): Jos lyöjä onnistuu lyömään pallon suoraan ilmassa rajalinjan yli ilman, että se koskettaa kenttää kertaakaan, joukkue palkitaan kuudella juoksulla. Tämä vastaa baseballin kunnaria ja vaatii erinomaista ajoitusta sekä voimaa.
- Ekstrajuoksut (Extras): Sisäjoukkue voi saada pisteitä myös ulkojoukkueen virheistä. Jos syöttö menee liian leveäksi (wide) tai syöttäjä astuu viivan yli (no-ball), lyövälle joukkueelle annetaan sakkojuoksuja.
Lyöjän polttaminen – 10 erilaista tapaa palaa
Ulkojoukkueen ensisijainen tavoite on saada sisäjoukkueen kymmenen lyöjää palamaan (out/dismissal). Kun kymmenen lyöjää on poltettu, sisävuoro (innings) päättyy, sillä krikettiä ei voi pelata ilman juoksijaparia. Kriketti säännöt tunnistavat virallisesti kymmenen erilaista tapaa, joilla lyöjä voi menettää vuoronsa. Näistä viisi tai kuusi ovat käytännön peleissä yleisimpiä, kun taas loput ovat harvinaisia erikoistilanteita, jotka liittyvät pelin viivyttämiseen tai epäurheilijamaiseen käytökseen.
Ulkopelaajien on aina esitettävä virallinen vetoamus (appeal) tuomarille huutamalla ”Howzstat?” (How is that?), jotta tuomari voi julistaa palon. Ilman vetoamusta tuomari ei yleensä puutu tilanteeseen, ellei kyseessä ole täysin selvä tapaus.
| Palon tyyppi | Suomenkielinen selitys | Miten tilanne syntyy käytännössä |
|---|---|---|
| Bowled (Suora kaato) | Syöttäjä kaataa hakat | Pallo ohittaa lyöjän mailan ja osuu suoraan pystypuihin pudottaen poikkipuut |
| Caught (Koppi) | Ulkopelaaja ottaa kopin | Lyöjä osuu palloon ja ulkopelaaja pyydystää sen ilmasta ennen kuin se koskee maata |
| Leg Before Wicket (LBW) | Jalka hakkojen edessä | Pallo osuu lyöjän jalkasuojukseen tilanteessa, jossa se olisi muuten osunut hakkoihin |
| Run Out (Juoksupalo) | Hakkojen kaato juoksussa | Ulkopelaaja heittää pallon hakkoihin silloin, kun lyöjä on vielä matkalla viivojen välissä |
| Stumped (Kiepaus) | Lukkarin tekemä palo | Lyöjä astuu ulos turva-alueeltaan yrittäessään lyöntiä, ja hakan takana oleva kiinniottaja kaataa hakat pallolla |
Yleisimmät ja taktisesti merkittävimmät palot
Koppi (Caught) on tilastollisesti yleisin tapa palaa, ja se vaatii ulkopelaajilta äärimmäistä reaktiokykyä ja varmuutta. Erityisen haastava ja paljon keskustelua herättävä sääntö on kuitenkin Leg Before Wicket (LBW), joka estää sen, että lyöjä käyttäisi kehoaan mekaanisena muurina hakkojen suojaamiseen.
- LBW-säännön monimutkaisuus: Tuomarin on sekunnin murto-osassa arvioitava, mihin pallo osui, olisiko se osunut hakkoihin, ja yrittikö lyöjä todella lyödä palloa mailallaan. Nykyään apuna käytetään monimutkaista teknologiaa (kuten Hawk-Eye-pallonseurantaa).
- Mankading (Erikoistapaus): Juoksupalon alalaji, jossa syöttäjä katkaisee syöttöliikkeensä ja polttaa liian aikaisin turvaviivan yli varastaneen juoksijaparin. Tämä liike herättää usein suuria intohimoja ja keskustelua urheiluhengestä.
Kriketti ottelun kesto – Pelimuodot määräävät ajan
Yksi lajin omalaatuisimmista piirteistä on se, kuinka radikaalisti kriketti ottelun kesto vaihtelee eri pelimuotojen eli formaattien välillä. Toisin kuin useimmat palloilupelit, joissa peliaika on vakioitu esimerkiksi 90 minuuttiin, kriketissä pelataan tietty määrä syöttösarjoja (overs) tai vuoropareja ilman kiinteää aikarajaa. Tämä tarkoittaa, että ottelu voi kestää joko yhden iltapäivän tai vaatia katsojalta ja pelaajalta useamman päivän sitoutumista.
Nykyään kansainvälisellä tasolla pelataan rinnakkain kolmea pääasiallista pelimuotoa, jotka on kehitetty palvelemaan erilaisia yleisöjä ja kaupallisia tarpeita. Nämä muodot eroavat toisistaan strategian, intensiteetin ja ennen kaikkea ajankäytön suhteen.
- Test-kriketti: Lajin perinteisin ja arvostetuin muoto. Ottelut kestävät parhaimmillaan viisi päivää, ja molemmilla joukkueilla on kaksi sisävuoroa. Päivittäinen peliaika on noin kuusi tuntia, joka jaetaan kolmeen jaksoon tee- ja lounastaukojen avulla.
- One Day International (ODI): Yhden päivän peli, jossa molemmilla joukkueilla on käytössään tasan 50 syöttösarjaa (yhteensä 300 sääntömääräistä syöttöä). Tällaisen kriketti ottelun kesto on tyypillisesti noin 7–8 tuntia, ja se pelataan usein iltavalaistuksessa.
- Twenty20 (T20): Moderni, erittäin nopea ja viihteellinen muoto, jossa molemmilla joukkueilla on vain 20 syöttösarjaa. Tämä peli on mullistanut lajin talouden, ja sen kesto on verrattavissa muihin urheilulajeihin, ollen noin 3–3,5 tuntia.
Syöttösarja eli ”Over” pelin rytmittäjänä
Krikettiottelun perusyksikkö on syöttösarja eli over. Yksi syöttösarja koostuu kuudesta sääntöjen mukaisesta ja onnistuneesta syötöstä, jotka sama syöttäjä suorittaa putkeen pitchin samasta päästä. Kun kuusi syöttöä on tehty, tuomari huutaa ”Over”, ja pelisuunta vaihtuu. Seuraavan syöttösarjan suorittaa eri syöttäjä pitchin vastakkaisesta päästä, mikä vaatii ulkojoukkueelta jatkuvaa taktista ryhmittymistä ja paikkojen vaihtamista kentällä.
Syöttösarjojen määrä määrittää suoraan pelin keston lyhyemmissä pelimuodoissa. Esimerkiksi T20-pelissä molemmilla joukkueilla on käytössään 20 overia (eli 120 syöttöä), joiden aikana heidän on yritettävä maksimoida pistemääränsä.
| Pelimuoto | Syöttösarjoja per joukkue | Syöttöjen kokonaismäärä | Arvioitu kesto tunteina |
|---|---|---|---|
| Twenty20 (T20) | 20 overia | 120 syöttöä | 3 – 3.5 tuntia |
| One Day (ODI) | 50 overia | 300 syöttöä | 7 – 8 tuntia |
| Test-kriketti | Rajoittamaton (kunnes kaikki poltettu) | Ei ylärajaa (noin 90 overia per päivä) | Jopa 30 tuntia (5 päivää) |
Syöttäjän rajoitukset ja virheet
Syöttäjä ei saa tehdä virheitä syöttöliikkeessä tai astumisessa, sillä niistä rangaistaan välittömästi. Jos syöttäjä astuu liian pitkälle eteenpäin (no-ball), syöttöä ei lasketa osaksi kuuden syötön sarjaa, ja sisäjoukkue saa ilmaisen pisteen sekä usein ”vapaalyönnin” (free hit) seuraavalla syötöllä, jolloin lyöjä ei voi palaa muuten kuin juoksupalolla.
- Leveä syöttö (Wide): Jos pallo menee niin kaukana lyöjästä, ettei tällä ole realistista mahdollisuutta lyödä sitä, tuomari levittää kätensä sivulle. Tämä tarkoittaa ylimääräistä syöttöä sarjaan ja pistettä vastustajalle.
- Syöttövuorojen jakaminen: Kukaan syöttäjä ei saa syöttää kahta peräkkäistä syöttösarjaa. Tämän vuoksi joukkueessa on oltava useita laadukkaita syöttäjiä, joita kapteeni kierrättää taktiikan mukaan.
Test-kriketti – Viiden päivän shakkipeli urheilukentällä
Test-kriketti on lajin äärimmäinen muoto, jota pidetään pelaajien fyysisen ja henkisen suorituskyvyn korkeimpana mittarina. Koska kriketti ottelun kesto tässä formaatissa on viisi päivää, peli muuttuu fyysisestä suorituksesta strategiseksi maratoniksi, jota voidaan verrata shakkipeliin. Joukkueet eivät vain lyö ja syötä, vaan ne pelaavat aikaa, kuluttavat kentän pintaa ja pyrkivät murentamaan vastustajan henkisen kantit viikkojen pituisissa ottelusarjoissa.
Test-kriketissä ei ole käytössä syöttösarjarajoituksia, joten sisävuoro jatkuu niin kauan, kunnes ulkojoukkue onnistuu polttamaan 10 lyöjää tai sisäjoukkueen kapteeni tekee taktisen ratkaisun ja julistaa vuoronsa päättyneeksi (declaration), jotta aika ei loppuisi kesken vastustajan polttamiseen.
- Sääolosuhteiden merkitys: Koska kyseessä on ulkopeli, vesisade tai huono valaistus (bad light) voivat keskeyttää pelin tuntikausiksi. Jos peliä ei ehditä pelata loppuun viiden päivän aikana, ottelu tuomitaan tasapeliksi (draw), vaikka toinen joukkue olisi ollut selvästi johdossa.
- Strategiset tauot: Pelipäivän aikana pidetään 40 minuutin lounastauko (Lunch) ja 20 minuutin teetauko (Tea). Nämä tauot ovat osa lajin kulttuuria ja tarjoavat joukkueille mahdollisuuden hioa taktiikoitaan kentän olosuhteiden muuttuessa.
- Pallon kuluminen: Test-kriketissä käytetään punaista nahkapalloa, jota ulkojoukkue yrittää kuluttaa toiselta puolelta ja pitää kiiltävänä toiselta puolelta, jotta pallo alkaisi kaartaa ilmassa (swing) erikoisella tavalla. Uusi pallo saadaan käyttöön vasta 80 syöttösarjan jälkeen.
T20-kriketti – Moderni ja nopea viihdemuoto
Twenty20 eli T20-kriketti kehitettiin 2000-luvun alussa ratkaisemaan ongelma, joka liittyi pitkiin ottelukestoihin ja nuoremman yleisön kaikkoamiseen. Tässä muodossa kriketti ottelun kesto puristettiin noin kolmeen tuntiin, mikä sopii täydellisesti televisiointiin ja arki-illan viihteeksi. T20-formaatti muutti pelin luonteen täysin: perinteinen varovaisuus ja puolustuspelaaminen vaihtuivat aggressiiviseen hyökkäykseen, riskienottoon ja jatkuvaan rajalyöntien yrittämiseen.
T20-kriketin myötä syntyi myös valtavia franchiseliigoja, joista tunnetuin on Intian liiga (IPL). Nämä liigat houkuttelevat maailman parhaita pelaajia miljoonasopimuksilla ja tarjoavat katsojille musiikkia, ilotulituksia ja karnevaalitunnelmaa.
| Ominaisuus | Test-kriketti | T20-kriketti |
|---|---|---|
| Pelin tempo | Hidas, taktinen, kuluttava | Erittäin nopea, räjähtävä, viihdyttävä |
| Lyöjän rooli | Puolustaa hakkoja, odottaa virheitä | Pyrkii lyömään kuutosia ja nelosia joka pallosta |
| Strateginen fokusoituminen | Vastustajan polttaminen ja ajan hallinta | Pisteiden maksimointi rajoitetuissa syötöissä |
| Yleisö ja ilmapiiri | Hiljainen, asiantunteva, rauhallinen | Äänekkäät fanit, musiikkia, show-elementtejä |
T20-formaatin taktiset hienoudet
Vaikka T20 vaikuttaa usein pelkältä palloa kovaa lyövien jättiläisten näytökseltä, se sisältää valtavasti taktista hienosäätöä. Koska jokainen syöttö on arvokas, ulkojoukkueen syöttäjien on kyettävä ennakoimaan lyöjän liikkeet ja käyttämään erilaisia muunnelmia, kuten hitaita syöttöjä (slower balls) tai aivan lyöjän jalkoihin osuvia syöttöjä (yorkers).
- Powerplay-rajoitukset: Ottelun ensimmäisten kuuden syöttösarjan aikana ulkojoukkueen kenttäryhmitystä rajoitetaan säännöillä niin, että vain kaksi pelaajaa saa olla kaukana takakentällä. Tämä antaa lyöjille loistavan mahdollisuuden nostaa palloja ilmaan ja tehdä helppoja rajalyöntejä.
- Strategiset aikalisät: Peleissä käytetään lyhyitä strategisia aikalisiä (strategic timeouts), joiden aikana valmentajat voivat tulla kentälle ohjeistamaan pelaajia datan ja tilastojen valossa.
Kriketin asema Suomessa ja miten aloittaa harrastus
Vaikka kriketti on Suomessa edelleen marginaalilaji verrattuna pesäpalloon tai jalkapalloon, sen suosio on kasvanut tasaisesti viime vuosien aikana. Suomen Krikettiliitto (Cricket Finland) hallinnoi lajin toimintaa maassamme, ja Suomessa pelataan virallisia sarjoja eri tasoilla aina SM-sarjasta lähtien. Harrastajakunta koostuu pitkälti Suomessa asuvista ulkomaalaistaustaisista henkilöistä, joiden kotimaissa kriketti on suurlaji, mutta mukaan toimintaan tulee jatkuvasti enemmän myös kantasuomalaisia, jotka ovat viehättyneet pelin taktisesta luonteesta.
Suomen kesä tarjoaa hyvät olosuhteet kriketin pelaamiseen, ja maahamme on rakennettu useita korkeatasoisia krikettikenttiä, joissa on keinotekoiset syöttökaistaleet (artificial pitches) kestämään pohjoismaisia sääolosuhteita.
- Seuratoiminta: Suomessa toimii kymmeniä krikettiseuroja erityisesti pääkaupunkiseudulla, Turussa, Tampereella ja Oulussa. Seurat ottavat mielellään vastaan uusia aloittelijoita ja järjestävät harjoituksia.
- Maajoukkuetoiminta: Suomella on oma virallinen maajoukkue (The Bears), joka osallistuu Kansainvälisen krikettiliiton (ICC) virallisiin karsintoihin ja turnauksiin Euroopan tasolla.
- Koulutus ja kurssit: Liitto järjestää säännöllisesti tuomari- ja valmentajakoulutuksia niille, jotka haluavat syventää osaamistaan lajin parissa.
Yhteenveto
Kriketti on kiehtova ja monitasoinen urheilulaji, joka tarjoaa seuraajalleen syvällistä viihdettä, kunhan sen perussäännöt ja dynaamisuus avautuvat. Olipa kyseessä viisi päivää kestävä Test-kriketin taktinen maraton tai moderni, kolmituntinen T20-ilotulitus, pelin ydin säilyy samana: kyse on herrasmiesmäisestä kamppailusta syöttäjän ja lyöjän välillä. Ymmärtämällä kriketti säännöt, pisteidentekojärjestelmän ja sen, miten kriketti ottelun kesto määräytyy valitun formaatin mukaan, olet valmis nauttimaan tästä globaalista ilmiöstä ja seuraamaan maailman suurimpia urheilutapahtumia asiantuntevalla silmällä.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka monta pelaajaa krikettijoukkueessa on?
Krikettijoukkueessa on kentällä samanaikaisesti 11 pelaajaa. Sisävuorossa olevalla joukkueella on kentällä aina kaksi lyöjää kerrallaan, kun taas ulkojoukkueella on kaikki 11 pelaajaa sijoitettuina eri puolille kenttää.
Miksi krikettiottelut kestävät niin kauan?
Otteluiden kesto johtuu pelimuodon rakenteesta. Perinteisessä Test-kriketissä pelataan kaksi täyttä vuoroparia per joukkue ilman syöttörajoituksia, jolloin kaikkien 10 lyöjän polttaminen voi viedä tuntikausia, ja peli on jaettu usealle päivälle taukoineen.
Mitä tarkoittaa ”Over” kriketissä?
Over eli syöttösarja tarkoittaa kuutta sääntöjen mukaista peräkkäistä syöttöä, jotka sama syöttäjä suorittaa kentän samasta päästä. Tämän jälkeen syöttäjä ja pelisuunta vaihtuvat.
Voiko krikettiottelu päättyä tasan?
Kyllä voi. Test-kriketissä ottelu voi päättyä ratkaisemattomaan tasapeliin (draw), jos viiden päivän peliaika loppuu kesken ennen kuin kaikki vuoroparit on pelattu loppuun. Lyhyemmissä muodoissa tasapelit (tie) ratkaistaan yleensä jatkoajalla eli ”Super Over” -syöttösarjalla.
Mitä eroa on kriketillä ja pesäpallolla?
Vaikka molemmat ovat mailapelejä, erot ovat suuria: kriketissä pelikenttä on soikea, pallo saa pompata maasta ennen lyöntiä, pesiä on vain kaksi (pitchin päät), lyönnit voivat suuntautua 360 astetta kentälle, ja kuvakorteilla tai juoksureiteillä on täysin omat sääntönsä.
Mikä on kriketin paras lyönti?
Parhaana ja tehokkaimpana lyönnin tuloksena pidetään kuuden juoksun lyöntiä (six), jossa pallo lentää suoraan ilmassa rajalinjan (boundary) yli koskettamatta kenttää.
Miten lyöjä voi palaa pelissä?
Virallisia tapoja on kymmenen, mutta yleisimmät ovat suora syötön osuma hakkoihin (bowled), ulkopelaajan ottama koppi ilmasta (caught), pallon osuma jalkaan hakkojen edessä (LBW) sekä juoksupalo (run out).
Mikä on hakka eli wicket?
Hakka on kolmesta pystypuusta ja kahdesta niiden päällä lepäävästä poikkipuusta muodostettu rakennelma pitchin molemmissa päissä. Ulkojoukkue yrittää kaataa sen pallolla polttaakseen lyöjän.
Mikä on lyhytkestoisin kriketin pelimuoto?
Virallisista kansainvälisistä pelimuodoista lyhyin on Twenty20 (T20), jossa molemmilla joukkueilla on vain 20 syöttösarjaa. Ottelun kesto on noin kolme tuntia.
Pelataanko krikettiä Suomessa virallisesti?
Kyllä pelataan. Suomen Krikettiliitto järjestää virallisia SM-sarjoja ja muuta kilpailutoimintaa. Suomessa on useita jäsenseuroja ja oma maajoukkue, joka kilpailee kansainvälisellä tasolla.
