Preferenssi – korttipelin säännöt, tarjoukset ja pelin kulku

Preferenssi (preferans) on klassinen tarjous- ja tikkipeli, joka on lähtöisin Keski-Euroopasta ja noussut yhdeksi Itä-Euroopan suosituimmista korttipeleistä. Peliä pelataan tavallisesti kolmen tai neljän pelaajan kesken 32 kortin pakalla, ja siinä yhdistyvät tarjoaminen, tikkien kerääminen ja poikkeuksellisen monivaiheinen pisteytys. Peli vaatii muistia ja taktista ennakointia, mutta perusidea on helppo oppia. Tässä oppaassa käydään läpi pelin välineet, korttien arvojärjestys, tarjouskierros, vistaus eli puolustus, pelin kulku, pisteytys ja tunnetuimmat muunnelmat.

Mikä Preferenssi on?

Preferenssi on tikkipeli, jossa pelaajat ensin tarjoavat eli lupaavat kerätä tietyn määrän tikkejä, ja korkeimman tarjouksen tehnyt pelaaja yrittää lunastaa lupauksensa kahden muun pelatessa häntä vastaan. Nimi tulee ranskan sanasta „préférence” (suosiminen), ja peli polveutuu 1800-luvun alussa Wienissä suositusta itävaltalaisesta Préférence-pelistä, jonka juuret ovat espanjalaisessa Ombre-pelissa ja ranskalaisessa Bostonissa.

Wienistä peli levisi Venäjälle, jossa siitä tuli 1800-luvulla eräänlainen kansallispeli – myöhemmin suosituin asema siirtyi Durak-pelille. Preferenssiä pelataan yhä laajalti etenkin Venäjällä, Itävallassa, Unkarissa, Kroatiassa ja Kreikassa, ja siitä on kehittynyt lukuisia alueellisia muunnelmia. Peliä voidaan pelata myös panoksilla, mutta se toimii mainiosti myös ilman rahaa pelkin pistein.

Pelivälineet ja korttien arvojärjestys

Preferenssiä pelataan 32 kortin pakalla, eli tavallisesta korttipakasta poistetaan kortit 2–6 jokaisesta maasta. Jäljelle jäävät siis kortit ässä (A), kuningas (K), kuningatar (Q), sotilas (J), 10, 9, 8 ja 7 – yhteensä kahdeksan korttia neljässä maassa. Tätä pakkaa kutsutaan myös piquet-pakaksi.

Korttien arvojärjestys korkeimmasta matalimpaan on: ässä, kuningas, kuningatar, sotilas, 10, 9, 8 ja 7. Ässä on siis aina korkein ja seiska matalin.

Maat on asetettu arvojärjestykseen tarjoamista varten. Järjestys heikoimmasta vahvimpaan on:

• pata (heikoin valtti)
• risti
• ruutu
• hertta (vahvin valtti)
• valtiton peli eli grand (ei valttia)

Tämä järjestys ratkaisee, mikä tarjous voittaa toisen: korkeampaa tikkimäärää tai samalla tikkimäärällä vahvempaa maata tarjoava menee edelle.

Pelin valmistelu ja korttien jako

Preferenssi on parhaimmillaan kolmella aktiivisella pelaajalla. Neljällä pelaajalla kierroksen jakaja jää vuorollaan sivuun, jolloin pelissä on aina kolme pelaajaa kerrallaan. Kahden pelaajan versio tunnetaan nimellä Hussar (gusarik), jossa jaetaan myös kolmas, piilotettu käsi. Jakaja arvotaan tai sovitaan pelin alussa, ja jakovuoro kiertää kierros kerrallaan.

Jakaja jakaa kortit kaksi kerrallaan, kunnes jokaisella pelaajalla on kädessään 10 korttia. Kaksi jäljelle jäävää korttia asetetaan pöydälle kuvapuoli alaspäin; näitä kutsutaan leskeksi (talon). Kolmella pelaajalla luvut täsmäävät: 3 × 10 korttia + 2 kortin leski = 32 korttia. Preferenssi on sukua muille eurooppalaisille tikkipeleille, joissa jokaisella kierroksella pelataan yksi tikki kerrallaan.

Tarjouskierros

Peli alkaa tarjouskierroksella. Jakajan vasemmalla puolella istuva pelaaja aloittaa, ja vuoro kiertää myötäpäivään. Jokainen pelaaja voi vuorollaan tehdä edellistä korkeamman tarjouksen tai passata. Kerran passannut pelaaja ei voi enää palata tarjoamaan samalla kierroksella.

Tarjous ilmaistaan tikkimääränä ja maana. Pienin tarjous on kuusi tikkiä ja suurin kymmenen tikkiä. Tarjous kuusi patamaata on heikoin ja kymmenen valtitta vahvin tavallinen tarjous. Näiden lisäksi on olemassa erikoistarjous misääri, jossa tavoite on päinvastainen: pelinviejä lupaa olla ottamatta yhtään tikkiä. Misääri sijoittuu tarjousten arvojärjestyksessä kahdeksan valtittoman ja yhdeksän padan väliin.

Korkein tarjous ratkaisee pelinviejän eli sen pelaajan, joka yrittää lunastaa lupauksensa. Hänen tarjoamastaan maasta tulee valtti. Jos kaikki pelaajat passaavat heti, kierros pelataan ympäripassauksena (raspasovka), josta kerrotaan tarkemmin alla. Alla olevassa taulukossa näkyvät tavalliset tarjoukset, niiden pulja-arvot ja se, kuinka monta tikkiä puolustajien on saatava vistääkseen onnistuneesti.

Lesken käyttö ja pelinviejä

Kun pelinviejä on selvinnyt tarjouskierroksesta, hän saa katsoa lesken kaksi korttia ja ottaa ne omaan käteensä. Nyt hänellä on hetkellisesti 12 korttia, joista hänen on poistettava kaksi huonointa pöydälle kuvapuoli alaspäin. Nämä kaksi poistettua korttia jäävät pois pelistä. Näin pelinviejä voi parantaa kättään ja vahvistaa valttimaataan ennen varsinaista pelaamista.

Lesken näkemisen jälkeen pelinviejä vahvistaa lopullisen sopimuksensa. Sen on oltava vähintään yhtä korkea kuin hänen voittanut tarjouksensa, mutta hän voi myös korottaa sitä, jos leski paransi kättä selvästi.

Vistaus eli puolustus

Ennen pelaamista kaksi muuta pelaajaa päättävät, puolustavatko he pelinviejää vastaan. Tätä kutsutaan vistaukseksi (whist). Pelinviejän vasemmalla puolella istuva aloittaa ja sanoo joko „vistaan” tai „passaan”, minkä jälkeen toinen puolustaja tekee saman.

• Jos molemmat passaavat, pelinviejä voittaa sopimuksen suoraan ilman että kortteja tarvitsee pelata.
• Jos vain yksi pelaaja vistaa, hän voi pelata yksin pelinviejää vastaan tai avata molempien puolustajien kädet pöydälle ja pelata niillä (ns. avoin peli).
• Jos molemmat vistäävät, he yrittävät yhdessä kerätä sovitun määrän tikkejä estääkseen pelinviejää onnistumasta.

Puolustajien tavoitetikkien määrä riippuu sopimuksen koosta: kuuden tikin sopimusta vastaan tarvitaan neljä tikkiä, seitsemää vastaan kaksi ja kahdeksaa tai yhdeksää vastaan yksi. Kymmenen tikin sopimusta ja misääriä vastaan vistausta ei käytetä, vaan käsi pelataan aina loppuun. Matalissa sopimuksissa toinen puolustaja voi myös sanoa „puolivistin”, joka päättää kierroksen ilman pelaamista.

Pelin kulku ja tikkien pelaaminen

Pelinviejän vasemmalla puolella istuva pelaaja aloittaa ensimmäisen tikin lyömällä kortin pöytään. Muut pelaajat pelaavat vuorollaan yhden kortin seuraavien pakkojen mukaan:

• Pelaajan on tunnustettava maata eli pelattava samaa maata kuin aloittaja, jos hänellä on sitä kädessään.
• Jos oikeaa maata ei ole, pelaajan on lyötävä valttia, mikäli hänellä on valttikortteja.
• Jos pelaajalla ei ole aloitusmaata eikä valttia, hän voi pelata minkä tahansa kortin.

Tikin voittaa korkein pelattu valtti, tai jos valttia ei pelattu, aloitusmaan korkein kortti. Tikin voittaja aloittaa seuraavan tikin. Näin jatketaan, kunnes kaikki kymmenen tikkiä on pelattu, minkä jälkeen lasketaan, saiko pelinviejä lupaamansa määrän tikkejä.

Ympäripassaus ja misääri

Preferenssissä on kaksi erikoistilannetta, jotka sekoitetaan helposti keskenään.

Ympäripassaus (raspasovka)

Jos jokainen pelaaja passaa tarjouskierroksella, kukaan ei ryhdy pelinviejäksi ja kierros pelataan ympäripassauksena. Silloin peli kääntyy toisin päin: jokainen yrittää kerätä mahdollisimman vähän tikkejä, sillä jokaisesta otetusta tikistä saa rangaistuspisteitä. Peli pelataan ilman kiinteää valttia.

Misääri

Misääri on sen sijaan oma tarjouksensa, jossa pelinviejä lupaa vapaaehtoisesti olla ottamatta ainuttakaan tikkiä ilman valttia. Jos hän onnistuu, hän saa huomattavan palkkion; jos hän joutuu ottamaan edes yhden tikin, hän saa rangaistuspisteitä. Misääri on monen pelaajan mielestä pelin jännittävin tarjous.

Pisteytys

Preferenssin pisteytys on sen tunnetuin erikoisuus ja poikkeaa monista muista korttipeleistä. Pisteitä kirjataan kolmeen eri sarakkeeseen:

• Pulja (pool-pisteet): pelinviejän onnistuneesta sopimuksesta saamat voittopisteet. Mitä korkeampi tarjous, sitä enemmän puljaa: kuudesta tikistä 2, seitsemästä 4, kahdeksasta 6, yhdeksästä 8 ja kymmenestä tikistä 10 pistettä.
• Vuori (keko- eli rangaistuspisteet): pelinviejä kirjaa vuoreen pisteitä, jos hän ei yllä tarjoukseensa, ja pelaajat keräävät vuorta myös ympäripassauksessa voittamistaan tikeistä. Vuoripisteet ovat miinusta, joten niitä pyritään välttämään.
• Vistipisteet: puolustajien ja pelinviejän väliset maksut. Puolustaja saa vistipisteitä jokaisesta tikistä, jonka hän vie pelinviejältä, ja epäonnistunut vistaaja puolestaan maksaa pelinviejälle.

Pelin päättyessä sarakkeet lasketaan yhteen sovitun kaavan mukaan. Voittaja on se, jolla on paras kokonaistulos – eli eniten puljaa ja mahdollisimman vähän vuorta. Peli lopetetaan yleensä sovittuun pulja-tavoitteeseen, esimerkiksi 10 tai 20 pisteeseen.

Preferenssin muunnelmat

Kuten useimmista suosituista korttipeleistä, myös preferenssistä on monia alueellisia muunnelmia. Ne eroavat toisistaan lähinnä pisteytyksen ja joidenkin tarjoussääntöjen osalta. Venäläisessä perinteessä kolme yleisintä laskutapaa on nimetty kaupunkien mukaan:

1. Sotši (Sochi): yleisin ja selkein peruslaskutapa, jota käytetään lähtökohtana.
2. Leningrad: vuori- ja vistipisteet lasketaan kaksinkertaisina, mikä kasvattaa panoksia ja tekee virheistä kalliimpia.
3. Rostov: vistaajan vuorirangaistuksia kevennetään, jolloin puolustaminen on hieman turvallisempaa.

Näiden lisäksi pelataan muun muassa Balkanin preferenssiä, jossa tarjoukset ovat pelkkiä maita, sekä alkuperäistä itävaltalaista Préférence-peliä, jossa käytetään keskikassaa ja hieman erilaista tarjousrakennetta. Jos pidät tarjous- ja tikkipeleistä, kannattaa tutustua myös saksalaiseen Skat-peliin ja klassiseen bridgeen, jotka rakentuvat samankaltaisen tarjoamisen ja tikkien varaan.

Vinkkejä aloittelijalle

Preferenssissä tarvitaan hieman onnea, mutta taito ja kokemus ratkaisevat pitkässä juoksussa. Nämä perusvinkit auttavat alkuun:

• Arvioi kätesi realistisesti ennen tarjoamista. Liian korkea tarjous ilman vahvoja valtteja johtaa helposti vuoripisteisiin.
• Seuraa, mitä kortteja on jo pelattu. Korttien laskeminen auttaa päättelemään, mitä vastustajilla voi olla jäljellä.
• Muista lesken merkitys: kaksi lisäkorttia voivat muuttaa heikon käden pelikelpoiseksi, joten mieti tarkkaan, mitkä kortit poistat.
• Puolustaessasi tee yhteistyötä toisen vistaajan kanssa – tavoitteena on estää pelinviejää saamasta lupaamiaan tikkejä.
• Älä paljasta omaa kättäsi turhilla reaktioilla; preferenssi on myös lukupeliä.

Kenelle Preferenssi sopii?

Preferenssi on haastava ja mukaansatempaava tikkipeli, joka sopii erityisesti pelaajille, jotka nauttivat strategiasta, ennakoinnista ja pistelaskun seuraamisesta. Se on parhaimmillaan kolmella tai neljällä pelaajalla, ja yhden pelin kesto on tyypillisesti noin 30–60 minuuttia. Aloittelija pääsee mukaan opettelemalla ensin korttien arvojärjestyksen ja tarjoamisen, minka jalkeen pisteytyksen yksityiskohdat avautuvat pelaamalla. Peli on ehdoton klassikko kaikille korttipelien ystäville, ja sitä voi harjoitella myös ilmaisilla mobiilisovelluksilla, joita löytyy sovelluskaupoista useita.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Kuinka monta pelaajaa Preferenssiin tarvitaan?

Preferenssiä pelataan tavallisesti kolmella tai neljällä pelaajalla. Neljällä pelaajalla jakaja jää vuorollaan sivuun, joten pelissä on aina kolme aktiivista pelaajaa. Kahdelle pelaajalle on olemassa oma Hussar-muunnelma.

Millä pakalla Preferenssiä pelataan?

Pelissä käytetään 32 kortin piquet-pakkaa, josta on poistettu kortit 2–6. Jäljelle jäävät ässä, kuningas, kuningatar, sotilas sekä 10, 9, 8 ja 7 jokaisesta maasta.

Mitä vistaus tarkoittaa?

Vistaus tarkoittaa, että puolustaja ilmoittaa pelaavansa pelinviejää vastaan ja yrittävänsä estää tätä saamasta lupaamiaan tikkejä. Jos molemmat puolustajat passaavat, pelinviejä voittaa sopimuksen suoraan.

Mikä on leski Preferenssissä?

Leski (talon) on kaksi korttia, jotka jäävät jaon jälkeen pöydälle kuvapuoli alaspäin. Pelinviejä saa ottaa ne käteensä ja poistaa sitten kaksi muuta korttia, jolloin hän voi parantaa kättään.

Onko Preferenssi onnen- vai taitopeli?

Preferenssi on molempia. Jaetut kortit tuovat satunnaisuutta, mutta tarjoaminen, lesken käyttö, puolustaminen ja korttien muistaminen tekevät siitä ennen kaikkea taitopelin, jossa kokenut pelaaja menestyy pitkässä juoksussa.