Petankki on ranskalaislähtöinen kuulapeli, jossa heitetään kämmenen kokoisia metallikuulia mahdollisimman lähelle pientä maalipalloa. Laji on helppo oppia mutta vaikea hallita täydellisesti, ja sitä voi pelata lähes millä tahansa sora- tai hiekkapintaisella alueella – kotipihalla, puistossa, rannalla tai virallisella kilpakentällä. Tässä oppaassa käydään selkeästi läpi petankin säännöt: välineet, kenttä ja heittoympyrä, ottelumuodot, pelin kulku, pisteytys ja pelin voittaminen sekä hieman lajin historiaa. Mukana on myös vinkkejä aloittelijalle ja vastaukset yleisimpiin kysymyksiin.
Pikafaktat
| Alkuperä | Etelä-Ranska, 1900-luvun alku (1907–1910) |
|---|---|
| Pelaajia joukkueessa | 1–3 (singeli, duppeli, trippeli) |
| Kuula | Metallia, halkaisija 70,5–80 mm, paino 650–800 g |
| Kooli (maalipallo) | Puuta, halkaisija 30 mm (±1 mm) |
| Heittoympyrä | Halkaisija 35–50 cm |
| Koolin heittoetäisyys | 6–10 m heittoympyrästä |
| Voittoon vaadittava pistemäärä | 13 pistettä |
| Kilpakentän vähimmäiskoko | 15 × 4 metriä |
Mikä petanque eli petankki on?
Suomessa laji tunnetaan nimellä petankki, mutta alun perin se on ranskaksi pétanque. Kyseessä on kuulapeli, jossa kaksi osapuolta – yksittäiset pelaajat tai joukkueet – yrittävät vuorotellen saada omat metallikuulansa lähemmäs maalipalloa kuin vastustaja. Maalipalloa kutsutaan suomeksi yleisesti kooliksi ja ranskaksi nimellä cochonnet (”pikku possu”) tai but. Peli on erityisen suosittu Etelä-Euroopassa ja Välimeren maissa, missä sitä pelataan niin rennosti puiston varjossa kuin tiukoissa kilpailuissakin.
Petankin viralliset säännöt on laatinut kansainvälinen kattojärjestö FIPJP (Fédération Internationale de Pétanque et Jeu Provençal), ja samat säännöt pätevät lähes kaikkialla maailmassa. Rennossa pihapelissä sääntöjä sovelletaan vapaammin, mutta perusidea pysyy aina samana: oma kuula mahdollisimman lähelle koolia.
Petankin välineet
Kuulat
Petankkikuulat ovat metallisia ja onttoja. Virallisissa kilpailuissa käytettävän kuulan halkaisijan on oltava 70,5–80 millimetriä ja painon 650–800 grammaa. Kuulan pinta voi olla sileä tai uritettu; urat auttavat erottamaan pelaajien kuulat toisistaan ja antavat heittäjälle paremman otteen. Jokaisella pelaajalla on omat kuulansa koko ottelun ajan.
Kaupoista saatavien harrastesettien kuulat voivat olla hieman kevyempiä ja halvempaa valmistusta, mikä riittää hyvin pihapeleihin. Kilpailuihin tarkoitettujen kuulien on oltava FIPJP:n hyväksymiä ja merkittyjä.
Kuulan valinnassa vaikuttavat ennen kaikkea koko ja paino. Pienempi ja painavampi kuula pysyy helpommin paikallaan osumisen jälkeen ja sopii pointtaukseen, kun taas kevyempi ja hieman suurempi kuula on monen ampujan suosiossa. Nyrkkisääntönä kuulan tulisi istua mukavasti käteen niin, että sormet yltävät sen ympärille – liian suuri kuula karkaa otteesta ja liian pieni tuntuu epävarmalta. Aloittelijan ei kuitenkaan kannata murehtia yksityiskohtia liikaa: perusvälineillä pääsee pelaamaan hyvin.
Kooli eli maalipallo
Kooli on pieni pallo, jota kohti kuulat heitetään. Virallisten sääntöjen mukaan kooli valmistetaan puusta ja sen halkaisijan on oltava 30 millimetriä (±1 mm). Harrastesetissä kooli voi olla myös muovia. Kooli on selvästi kuulia pienempi, ja sen sijainti ratkaisee koko kierroksen kulun: mitä lähempänä koolia kuulat ovat, sitä paremmin pelaaja pärjää.
Heittoympyrä ja kenttä
Heitot tehdään aina heittoympyrästä. Maahan piirretyn ympyrän halkaisijan tulee olla 35–50 senttimetriä, tai käytössä voi olla valmis muovirengas, jonka sisähalkaisija on 50 senttimetriä. Ympyrän on oltava vähintään metrin päässä kaikista esteistä. Kun pelaaja heittää, molempien jalkojen on pysyttävä maassa heittoympyrän sisällä, kunnes heitetty kuula on osunut maahan. Juuri tämä ”jalat kiinni maassa” -periaate antoi lajille sen nimen.
Petankkia voi pelata lähes millä tahansa alustalla, mutta parhaiten se soveltuu kovalle sora- tai hiekkapinnalle. Kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa rajatun kentän on oltava vähintään 15 metriä pitkä ja 4 metriä leveä. Pihapeleissä kenttä voi olla pienempi ja muodoltaan vapaa, ja epätasainen maasto lisää pelin haastetta, koska pinnan muodot vaikuttavat kuulien kulkuun.
Näin petankkia pelataan
Kierros alkaa, kun aloittava osapuoli arvotaan ja ensimmäinen pelaaja asettaa heittoympyrän maahan. Hän heittää koolin 6–10 metrin päähän ympyrän sisäreunasta – koolin on oltava myös vähintään metrin päässä kaikista esteistä. Tämän jälkeen sama pelaaja heittää ensimmäisen kuulansa mahdollisimman lähelle koolia.
Seuraavaksi vuoro siirtyy vastustajalle. Pelissä on aina vuorossa se osapuoli, jonka lähin kuula ei ole lähimpänä koolia – eli jäljessä oleva osapuoli heittää aina seuraavaksi ja yrittää ohittaa vastustajan. Näin jatketaan, kunnes kaikki kuulat on heitetty. Kun kuulat ovat maassa, erä lasketaan ja pisteet jaetaan.
Ottelumuodot
Petankkia pelataan kolmessa muodossa, ja kuulien määrä pelaajaa kohti riippuu muodosta:
- Singeli (yksinpeli): yksi pelaaja joukkuetta kohti, kummallakin kolme kuulaa.
- Duppeli (paripeli): kaksi pelaajaa joukkueessa, kullakin pelaajalla kolme kuulaa.
- Trippeli (kolmikko): kolme pelaajaa joukkueessa, kullakin pelaajalla kaksi kuulaa.
Kentällä on siis singelissä yhteensä kuusi kuulaa ja sekä duppelissa että trippelissä kaksitoista kuulaa.
Pointtaus ja tiraus
Petankissa on kaksi perusheittoa. Pointtaus (ranskaksi pointer) tarkoittaa kuulan asettamista rauhallisesti mahdollisimman lähelle koolia. Tiraus eli ampuminen (tirer) tarkoittaa vastustajan kuulan pois lyömistä osumalla siihen suoraan – parhaassa tapauksessa oma kuula jää osuman jälkeen lähelle koolia. Joukkuepeleissä pelaajat usein erikoistuvat: osa on tarkkoja pointtaajia, osa ampujia. Heittotapoja on lisäksi useita, kuten matala vierivä heitto ja korkea kaariheitto, jolla kuula pysähtyy nopeasti pehmeälle alustalle.
Tärkeimmät kohdat
- Tavoitteena on saada omat metallikuulat lähemmäs koolia kuin vastustaja.
- Molemmat jalat pysyvät heittoympyrän sisällä maassa, kunnes kuula osuu maahan.
- Jäljessä oleva osapuoli heittää aina seuraavaksi.
- Erän voittaja saa pisteen jokaisesta kuulasta, joka on vastustajan parasta kuulaa lähempänä koolia.
- Ottelun voittaa ensimmäisenä 13 pistettä saavuttanut osapuoli.
- Pointtaus = kuulan asettaminen lähelle koolia; tiraus = vastustajan kuulan ampuminen pois.
Pisteytys ja pelin voittaminen
Pisteet lasketaan jokaisen erän päätteeksi. Erän voittaa se osapuoli, jonka kuula on lähimpänä koolia. Voittaja saa yhden pisteen jokaisesta kuulastaan, joka on lähempänä koolia kuin vastustajan paras eli lähin kuula. Yhdessä erässä voi siis saada 1–6 pistettä sen mukaan, montako omaa kuulaa on vastustajan parasta kuulaa lähempänä.
Esimerkki: jos joukkueen kolme kuulaa on lähempänä koolia kuin vastustajan paras kuula, joukkue saa kolme pistettä. Uusi erä alkaa siitä, mihin edellinen päättyi: erän voittanut osapuoli piirtää heittoympyrän koolin ympärille ja heittää uuden koolin. Peliä jatketaan erä kerrallaan, kunnes toinen osapuoli saavuttaa 13 pistettä ja voittaa ottelun.
Kuolleet kuulat ja kuollut kooli
Kuula on ”kuollut”, jos se poistuu pelialueelta eli ylittää sallitun rajan. Kuollut kuula poistetaan pelistä, eikä sillä ole enää vaikutusta erän kulkuun. Jos kuula pysähtyy rajojen sisäpuolelle, se on edelleen mukana pelissä.
Myös kooli voi kuolla. Jos kooli lyödään heittojen aikana pelialueen ulkopuolelle, tilanne ratkaistaan tavallisesti näin: jos molemmilla osapuolilla on vielä heittämättömiä kuulia, erä mitätöidään ja pelataan uudelleen. Jos vain toisella osapuolella on kuulia jäljellä, se saa yhtä monta pistettä kuin sillä on heittämättömiä kuulia. Pihapeleissä riittää usein yksinkertaisempi sopimus: jos kooli lentää ulos, erä aloitetaan alusta.
Petankki, boule ja bocce – mitkä ovat erot?
Petankki on yksi monista kuulapeleistä, ja etenkin ulkomaiset nimitykset menevät helposti sekaisin. Ranskalainen yleisnimi näille peleille on boules, joten sanaa ”boule” käytetään usein petankin synonyyminä. Kaikki boule-pelit eivät kuitenkaan noudata samoja sääntöjä.
- Petankki: heitot tehdään paikallaan seisten pienestä ympyrästä, kooli heitetään 6–10 metrin päähän ja kuulat ovat metallia. Tämä on Suomessa ja suurimmassa osassa maailmaa yleisin muoto.
- Jeu provençal: petankin ”esi-isä”, jossa pelaaja ottaa vauhtia ja heittää liikkeestä. Kenttä on petankkia pidempi, ja laji vaatii enemmän tilaa ja liikkuvuutta.
- Bocce: italialainen kuulapeli, jossa pallot ovat suurempia ja usein muovia tai komposiittia. Kenttä on pitkä ja kapea rata, ja säännöt poikkeavat petankista muun muassa heittotavan ja mittojen osalta.
Pelien perusajatus on sama – oma pallo mahdollisimman lähelle maalia – mutta välineet, kentän koko ja heittotekniikka erottavat ne toisistaan. Petankki on näistä helpoimmin aloitettava, koska se vaatii vähän tilaa eikä juoksuvauhtia.
Petankin historia
Petankki syntyi Etelä-Ranskan La Ciotatin kaupungissa 1900-luvun alussa, yleisimmin ajoitettuna vuosiin 1907–1910. Laji kehittyi vanhemmasta provencelaisesta kuulapelistä nimeltä jeu provençal, jossa pelaaja otti vauhtia ja heitti juosten. Tarinan mukaan pelaaja Jules Lenoir ei reumansa vuoksi enää pystynyt juoksemaan ennen heittoa, joten hänen ystävänsä, kahvilanpitäjä Ernest Pitiot kehitti version, jossa kenttä lyhennettiin noin puoleen ja heitot tehtiin paikallaan seisten pienestä ympyrästä.
Uutta peliä alettiin kutsua nimellä pieds tanqués eli ”jalat kiinni maassa” (provensaaliksi pè(s) tancat(s)), mistä nimi pétanque vähitellen muovautui. Ensimmäinen virallinen turnaus järjestettiin La Ciotatissa vuonna 1910. Sieltä laji levisi nopeasti ympäri Ranskaa ja edelleen maailmalle, ja nykyään petankkia pelataan kymmenissä maissa oman kansainvälisen kattojärjestönsä alaisuudessa.
Vinkkejä aloittelijalle
Petankki on helppo aloittaa, mutta muutama perusasia nopeuttaa kehittymistä:
- Keskity ensin pointtaukseen. Rauhallinen, tasainen heitto lähelle koolia tuottaa yleensä enemmän pisteitä kuin uhkarohkeat ampumiset.
- Pidä jalat paikallaan. Molemmat jalat pysyvät maassa heittoympyrän sisällä, kunnes kuula osuu maahan.
- Lue alusta. Sorakentän kuopat ja kaltevuudet ohjaavat kuulaa – käytä niitä hyväksesi.
- Harkitse heittojärjestystä. Jäljessä oleva osapuoli heittää aina seuraavaksi, joten mieti, kannattaako asettaa oma kuula vai siirtää vastustajan kuulaa.
- Muista taktiikka. Joskus kannattaa säästää viimeinen kuula varmistukseen tai vastustajan hyvän heiton tuhoamiseen.
Petankki istuu hyvin muiden piha- ja tarkkuuspelien joukkoon. Jos pidät ulkona pelattavista tarkkuuslajeista, kannattaa tutustua myös kroketin sääntöihin, suomalaiseen mölkyn heittopeliin sekä frisbeegolfiin. Talvisin vastaavaa tarkkuutta ja taktiikkaa vaatii curling, ja lisää lajeja löydät kootusti urheilulajien oppaasta.
Lähteet
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Miten petankkia pelataan lyhyesti?
Pelaajat heittävät metallikuulia vuorotellen mahdollisimman lähelle pientä maalipalloa eli koolia. Erän voittaa se, jonka kuulat ovat lopussa lähimpänä koolia, ja ottelun voittaa ensimmäisenä 13 pistettä saavuttanut osapuoli.
Kuinka monta pistettä petankissa tarvitaan voittoon?
Ottelun voittaa osapuoli, joka saavuttaa ensimmäisenä 13 pistettä. Pisteitä kertyy erä kerrallaan sen mukaan, montako omaa kuulaa on vastustajan parasta kuulaa lähempänä koolia.
Minkä kokoinen ja painoinen petankkikuula on?
Virallisen petankkikuulan halkaisija on 70,5–80 millimetriä ja paino 650–800 grammaa. Kuula on metallia ja ontto. Kooli eli maalipallo on puinen ja halkaisijaltaan noin 30 millimetriä.
Kuinka kaukana kooli heitetään?
Kooli heitetään 6–10 metrin päähän heittoympyrän sisäreunasta. Lisäksi koolin on oltava vähintään metrin päässä kentän reunoista ja muista esteistä, jotta heitto on kelvollinen.
Montako kuulaa jokaisella pelaajalla on?
Singelissä ja duppelissa jokaisella pelaajalla on kolme kuulaa, ja trippelissä kaksi kuulaa pelaajaa kohti. Näin kentällä on duppelissa ja trippelissä aina yhteensä kaksitoista kuulaa.