Squash säännöt

Squash on nopeatempoinen mailapeli, jota pelataan umpinaisella sisäkentällä kahden pelaajan kaksinpelinä tai neljän pelaajan nelinpelinä. Puhekielessä laji tunnetaan nimellä kössi. Pelaajat lyövät vuorotellen palloa etuseinään niin, ettei vastustaja pysty palauttamaan sitä sääntöjen mukaisesti. Tämä opas käy läpi squashin säännöt selkeästi: kentän mitat ja merkinnät, syötön, pisteiden laskun, häiriötilanteet sekä välineet, jotta pääset alkuun turvallisesti ja oikein.

Mikä squash on?

Squash on seinäpeli: toisin kuin tenniksessä tai sulkapallossa, pelaajat eivät lyö palloa toisilleen verkon yli vaan samaa etuseinää vasten. Molemmat pelaajat ovat samalla kentän puolella ja liikkuvat samassa tilassa, mikä tekee lajista erittäin fyysisen ja vaatii hyvää liikkumista, koordinaatiota ja ennakointia. Pallo on pieni ja matalasti pomppaava kumipallo, ja maila muistuttaa pitkävartista sulkapallomailaa.

Peli on suosittu sekä tehokkaana kuntoilumuotona että kilpaurheiluna. Yksi ottelu nostaa sykkeen nopeasti korkealle, sillä pallo liikkuu kovaa ja pelaaja joutuu käytännössä jatkuvaan liikkeeseen. Laji kuuluu samaan mailapelien perheeseen kuin useat muutkin lajit, joita esitellään sivuston urheilulajien osiossa.

Squash-kentän mitat ja merkinnät

Kaksinpelin squash-kenttä on tarkasti mitoitettu huone, jonka lähes kaikki pinnat kuuluvat peliin. Etuseinä on usein lasia tai pleksiä, jotta katsojat näkevät pelin. Maailman Squash-liiton (WSF) mukaiset kaksinpelikentän mitat ovat seuraavat:

• Pituus: 9,75 m
• Leveys: 6,40 m
• Kentän vähimmäiskorkeus lattiasta: 5,64 m (vapaata tilaa)

Etuseinässä on kolme vaakasuoraa viivaa. Ylinnä on yläraja (out-viiva), jonka alareuna on 4,57 m korkeudella. Sen alapuolella on syöttöraja 1,78 m korkeudella, ja alinna on matala alalauta (tina), jonka yläreuna on 480 mm korkeudella lattiasta. Alalauta toimii kuin verkko: jos pallo osuu siihen, lyönti on virhe. Ammattilaiskiertueen (PSA) otteluissa alalauta on usein laskettu 430 mm:iin, jolloin peli on armottomampaa.

Yläraja kiertää koko kentän. Sivuseinissä se laskee vinosti etuseinän 4,57 metristä takaseinän 2,13 metriin. Kaikki viivat ovat 5 cm leveitä, ja viivaan osunut pallo tuomitaan aina rajan ulkopuolelle menneeksi.

Lattian jakaa poikittainen lyhytsyöttöraja, joka kulkee koko kentän leveydeltä 4,26 m etäisyydellä takaseinästä. Sen takana oleva takakenttä jaetaan vielä pitkittäisellä puolikenttärajalla kahteen neljännekseen. Lyhytsyöttörajan molemmissa päissä on sivuseinien vieressä 1,60 m × 1,60 m kokoiset syöttöruudut. Lyhytsyöttörajan ja puolikenttärajan risteystä kutsutaan T-pisteeksi, ja sitä ympäröivää aluetta T-alueeksi. Lyönnin jälkeen pelaajan kannattaa palata T-alueelle, koska sieltä pääsee nopeimmin seuraavaan palloon.

Pelin kulku ja perussäännöt

Ottelu alkaa syötöllä, minkä jälkeen pelaajat lyövät palloa vuorotellen. Pallon täytyy jokaisella lyönnillä osua etuseinään alalaudan yläreunan ja ylärajan väliin. Pallo saa osua matkalla myös sivu- ja takaseiniin, kunhan se lopulta tavoittaa etuseinän. Lyönti on virhe, jos pallo osuu alalautaan, ylärajaan tai niiden yläpuolelle taikka ei yllä etuseinään.

Palautettaessa pallo saa pompata lattiasta enintään kerran ennen lyöntiä. Pallon voi lyödä myös suoraan ilmasta ennen lattiakosketusta. Jos pallo pääsee pomppaamaan kahdesti, lyöntivuorossa ollut pelaaja häviää pallon.

Syöttö

Syötössä syöttäjän on pidettävä osa toisesta jalasta syöttöruudun sisällä koskematta ruutua ympäröivään viivaan. Syötetyn pallon tulee osua ensin etuseinään syöttörajan ja ylärajan väliin. Tämän jälkeen pallon on kimmottava vastaanottajan kenttäpuoliskolle niin, että jos sen antaa pompata, se osuu lattiaan lyhytsyöttörajan takana vastaanottajan kenttäneljänneksessä. Vastaanottaja saa kuitenkin lyödä pallon jo ilmasta. Syöttövuoro vaihtuu puolelta toiselle aina, kun syöttäjä voittaa pallon.

Kun pallo osuu pelaajaan

Jos lyöty pallo osuu vastustajaan ennen kuin se ehtii etuseinään, tilanne ratkaistaan häiriösääntöjen mukaan (katso let ja stroke alempana). Keskeistä on, että pelaajan on annettava vastustajalle tilaa ja reitti palloon. Tahallinen estäminen tai vaaralliseksi yltyvä lyönti johtaa pallon menetykseen.

Pisteiden lasku ja ottelun rakenne

Nykysquashissa käytetään point-a-rally -laskutapaa (PAR), jossa jokaisesta pelatusta pallosta tulee piste sen voittaneelle pelaajalle riippumatta siitä, kumpi syötti. Säännöt tiivistettynä:

• Erä pelataan 11 pisteeseen.
• Tasatilanteessa 10–10 peliä jatketaan, kunnes toinen pelaaja saa kahden pisteen eron (esimerkiksi 12–10).
• Ottelu pelataan tavallisesti paras viidestä erästä, jolloin voittoon tarvitaan kolme erävoittoa. Osa tapahtumista käyttää parasta kolmesta.

Vanhemmassa, nykyään harvinaisessa laskutavassa (hand-in, hand-out) vain syöttäjä saattoi saada pisteitä ja erät pelattiin yhdeksään. PAR-laskenta on tehnyt otteluiden kestosta ennakoitavamman ja yleistynyt sekä kilpa- että harrastepelissä.

Let ja stroke – häiriötilanteet

Koska molemmat pelaajat liikkuvat samassa tilassa, säännöt määrittelevät tarkasti, mitä tapahtuu, kun pelaajat ovat toistensa tiellä. Pelaaja keskeyttää tällöin suorituksen ja pyytää ratkaisua. Kaksi keskeisintä käsitettä ovat:

• Let tarkoittaa uusittavaa palloa. Se myönnetään, kun lyönti estyy vastustajan vuoksi eikä kumpikaan voita palloa – esimerkiksi kun pelaaja ei pääse turvallisesti pallon luo tai kun pallon osuminen pelaajaan oli tahatonta ja molemmille yllättävää.
• Stroke tarkoittaa, että häiriön pyytänyt pelaaja voittaa pallon. Näin käy, jos pelaaja olisi pystynyt lyömään pallon suoraan etuseinään mutta vastustaja oli esteenä, tai jos vastustaja estää lyönnin vaarallisesti.

Jos taas pelaaja ei olisi ehtinyt palloon lainkaan vaikka estettä ei olisi ollutkaan, hän häviää pallon (”ei let”). Turvallisuus on näissä tilanteissa aina etusijalla: mailaa tai palloa ei saa lyödä, jos vastustaja on osumisvaarassa.

Squashin välineet: maila ja pallo

Squashiin tarvitaan kevyt, pitkävartinen maila ja pieni kumipallo. Suojalasien käyttö on suositeltavaa ja monissa junioritapahtumissa pakollista, koska pallo liikkuu kovaa ahtaassa tilassa.

Squash-pallon tyypit

Pallot eroavat toisistaan pomppukorkeuden mukaan, mikä on merkitty palloon värillisillä pisteillä. Mitä korkeammalle pallo pomppaa, sitä helpompi sillä on pelata – siksi aloittelijoille suositellaan pomppaavampaa palloa:

• Sininen piste: pomppaa korkeimmalle, tarkoitettu vasta-alkajille.
• Punainen piste: hieman vähemmän pomppua, sopii kehittyville pelaajille.
• Yksi keltainen piste: club-tason peli ja harjoittelu.
• Kaksi keltaista pistettä: hitain ja matalimmin pomppaava, WSF:n ja PSA:n virallinen kilpapallo.

Pallon pomppu paranee, kun se lämpenee pelin aikana, joten etenkin kaksoiskeltainen pallo vaatii lämmittelyä ennen kuin se toimii kunnolla.

Squash muihin mailapeleihin verrattuna

Squash sekoittuu helposti muihin mailapeleihin, mutta se eroaa niistä erityisesti seinäpeliluonteensa ja umpinaisen kentän vuoksi. Alla oleva vertailu auttaa hahmottamaan erot suhteessa esimerkiksi tenniksen sääntöihin ja padelin sääntöihin.

Vaikka squash on seinäpeli, se jakaa monien verkkopelien kanssa saman perusajatuksen pallon pitämisestä pelissä. Sukua sille ovat myös sulkapallo ja nopeatempoinen pöytätennis eli pingis, joissa korostuvat samat ominaisuudet: reaktionopeus ja tarkkuus.

Aloittelijan yleisimmät virheet

• T-alueen unohtaminen: lyönnin jälkeen jäädään paikalleen sen sijaan, että palattaisiin keskelle kenttää.
• Liian matala lyönti: pallo osuu alalautaan, kun lyöntiä ei nosteta riittävän korkealle etuseinään.
• Vastustajan reitin tukkiminen: pelaajan on väistettävä ja annettava tilaa, muuten tuloksena on stroke vastustajalle.
• Väärä pallo: aloittelija yrittää pelata kaksoiskeltaisella kilpapallolla, joka ei pomppaa riittävästi – sininen tai punainen pallo tekee pelistä paljon sujuvampaa.
• Suojalasien laiminlyönti: ahtaassa tilassa kovaa liikkuva pallo on todellinen silmävammariski.

Squashin historia lyhyesti

Squashin juuret ovat englantilaisessa rackets-pelissä, jota pelattiin 1800-luvulla muun muassa Lontoon kouluissa ja laitoksissa lyömällä palloa seiniä vasten. Pelistä kehittyi hitaammalla, ”squashed” eli litistyvällä kumipallolla pelattava muunnos, josta laji sai nimensä. Ensimmäisten varsinaisten squash-kenttien katsotaan rakentuneen Harrow’n kouluun Englannissa noin vuonna 1864, ja sieltä laji levisi vähitellen ympäri maailmaa. Nykyään squashia pelataan sadoissa maissa, ja säännöistä vastaa kansainvälisesti World Squash Federation.

Usein kysytyt kysymykset

Kuinka monta pistettä squash-erässä pelataan?

Erä pelataan 11 pisteeseen point-a-rally -laskennalla. Tasatilanteessa 10–10 peliä jatketaan, kunnes toinen pelaaja saa kahden pisteen eron.

Montako erää squash-ottelussa pelataan?

Ottelu pelataan yleensä paras viidestä erästä, jolloin voittoon tarvitaan kolme erävoittoa. Osa tapahtumista käyttää parasta kolmesta erästä.

Mitä tarkoittaa let squashissa?

Let on uusittava pallo. Se myönnetään, kun lyönti estyy vastustajan vuoksi eikä kumpikaan pelaaja voi oikeudenmukaisesti voittaa palloa, esimerkiksi turvallisuussyistä.

Saako squash-palloa lyödä suoraan ilmasta?

Kyllä. Pallon voi palauttaa joko suoraan ilmasta tai yhden lattiapompun jälkeen, kunhan se osuu sääntöjen mukaisesti etuseinään.

Mikä squash-pallo sopii aloittelijalle?

Aloittelijalle sopii parhaiten korkealle pomppaava sininen tai punainen pallo. Kaksi keltaista pistettä merkitty kilpapallo pomppaa matalimmalle ja on tarkoitettu kokeneille pelaajille.