Tikki on yksi korttipelien vanhimmista ja tunnetuimmista pelityypeistä. Sana ”tikki” tarkoittaa yhtä pelikierrosta, jonka pelaajat ratkaisevat lyömällä pöytään vuorollaan yhden kortin – kierroksen korkeimman kortin pelannut ”vie tikin”. Koko pelityyppi on saanut nimensä tästä: tavoitteena on kerätä mahdollisimman monta tikkiä tai joissakin muunnelmissa päinvastoin välttää niitä. Peli on helppo oppia, mutta siinä riittää taktista pohdittavaa myös kokeneille pelaajille. Tässä oppaassa käydään läpi tikin perussäännöt, pelin kulku vaihe vaiheelta, yleisimmät muunnelmat sekä vinkit ja tavallisimmat virheet.
Mikä tikki on?
Tikki on yleisnimitys suurelle korttipelien ryhmälle, jota kutsutaan tikkipeleiksi. Niissä pelaajat lyövät vuorotellen yhden kortin pöytään, ja näin muodostuu tikki eli ”temppu”. Yhteen tikkiin osallistuu yksi kortti jokaiselta pelaajalta, ja tikin voittaa se, jonka kortti on sääntöjen mukaan korkein.
Tikkipeleissä yhdistyvät onni ja taito. Onni vaikuttaa siihen, millaiset kortit pelaaja saa jaossa, mutta taito ratkaisee, miten kortteja kannattaa pelata: milloin lyödä korkea kortti tikin voittamiseksi ja milloin säästää se myöhempään. Juuri tämä tasapaino tekee tikistä kiinnostavan niin satunnaiselle pelaajalle kuin kilpailullisemmallekin seurueelle.
Tikkipelien lyhyt historia
Tikkipelit ovat tutkijoiden mukaan Euroopan vanhimpia korttipelityyppejä. Pelikortit ja niihin perustuva tikkipeli saapuivat Eurooppaan 1300-luvulla, todennäköisesti islamilaisen maailman kautta. Vanhin nimeltä tunnettu eurooppalainen tikkipeli on saksalainen Karnöffel, joka mainittiin ensimmäisen kerran 1420-luvulla Baijerin Nördlingenissä.
Kaksi suurta keksintöä muokkasi tikkipelejä myöhemmin: valttimaa eli valtti keksittiin Euroopassa 1400-luvulla ja tarjoaminen (bidding) 1600-luvulla. Nämä ideat ovat edelleen käytössä monissa klassikkopeleissä, kuten bridgessä. Suomessa tunnettuja tikkipelejä ovat esimerkiksi ristiseiska, tuppi ja marjapussi. Tässä artikkelissa keskitytään kuitenkin yksinkertaiseen tikkiin, joka sopii hyvin tikkipelien perusidean opetteluun.
Mitä pelaamiseen tarvitaan?
Yksinkertaiseen tikkiin tarvitaan vain tavallinen 52 kortin pelipakka ja vähintään kaksi pelaajaa. Jokeria ei yleensä käytetä. Korttien arvojärjestys noudattaa tuttua kaavaa: ässä on korkein, sitten kuningas, kuningatar, sotamies ja numerokortit kymmenestä kakkoseen. Ennen peliä kannattaa sopia, montako tikkiä tai kierrosta pelataan ja käytetäänkö valttimaata.
Pikafaktat
| Pelin tyyppi | Tikkipeli (korttipeli) |
| Pelaajia | 2 tai useampi |
| Välineet | Tavallinen 52 kortin pelipakka |
| Ikäsuositus | Noin 6 vuodesta ylöspäin |
| Kesto | Muutamasta minuutista ylöspäin, sovitun tikkimäärän mukaan |
| Taidot | Onni ja taktiikka yhdistyvät |
| Tavoite | Voittaa eniten tikkejä (tai käänteisversiossa vältellä niitä) |
Näin tikkiä pelataan
Alla kuvataan tikin yksinkertainen perusversio, joka sopii hyvin aloittelijoille. Kun idea on hallussa, mukaan voi lisätä vähitellen valtin tai pistelaskun ja siirtyä vaativampiin tikkipeleihin.
Pelin kulku vaihe vaiheelta
- Sovitaan aluksi, montako tikkiä pelataan ja kuka aloittaa.
- Jokaiselle pelaajalle jaetaan viisi korttia. Loput kortit jäävät pöydälle nostopakaksi, josta voidaan täydentää kättä kierrosten välissä, jos niin on sovittu.
- Aloittava pelaaja ”pyytää maata” lyömällä pöytään haluamansa kortin. Sen maasta tulee kierroksen pyydetty maa.
- Muut pelaajat pelaavat vuorollaan yhden kortin. Jos kädessä on pyydettyä maata, sitä on pelattava – tätä kutsutaan maan tunnustamiseksi.
- Kierroksen eli tikin voittaa se, joka on pelannut pyydetyn maan korkeimman kortin.
- Tikin voittaja aloittaa seuraavan kierroksen ja pyytää jälleen haluamansa maan.
- Peliä jatketaan, kunnes sovittu määrä tikkejä on pelattu. Eniten tikkejä kerännyt voittaa pelin.
Maan tunnustaminen ja tikin voittaminen
Tikkipelien tärkein sääntö on maan tunnustaminen: jos pelaajalla on kädessään pyydettyä maata, hänen on pelattava sitä. Vasta kun kyseistä maata ei ole lainkaan, pelaaja saa lyödä minkä tahansa muun kortin. Tämä sääntö tekee tikistä taitopelin, sillä pelaajat eivät voi pelata mitä tahansa korttia milloin tahansa.
Jos valttia ei käytetä, tikin voittaa aina pyydetyn maan korkein kortti. Muun maan kortilla ei voi voittaa tikkiä, joten sellaisen pelaaminen tarkoittaa käytännössä heikon kortin hylkäämistä. Perusversiossa pelaajalle ei jää käteen enää yhtään korttia kierroksen päättyessä, kun käsi on pieni; monissa seurueissa pelataan kuitenkin niin, että voittoon tarvitaan esimerkiksi kolme tikkiä ennen kuin peli ratkeaa.
Tikkipelin muunnelmat
Tikkipelien kirjo on valtava, ja saman perusidean päälle on rakennettu lukemattomia muunnelmia. Seuraavassa on esitelty tavallisimmat tavat muuttaa peliä.
Vertailu
| Muunnelma | Tavoite | Valtti | Erityispiirre |
|---|---|---|---|
| Perustikki | Voittaa eniten tikkejä | Ei | Jokainen tikki on yhtä arvokas |
| Pistetikki | Kerätä eniten pisteitä | Usein kyllä | Korteilla on pistearvo |
| Käänteinen tikki | Vältellä tikkejä tai tiettyjä kortteja | Harvoin | Korkeat kortit ovat taakka |
| Valttitikki | Voittaa tikkejä valtin avulla | Kyllä | Valttimaa voittaa muut maat |
| Viimeinen tikki | Voittaa vain viimeinen tikki | Vaihtelee | Vain yksi kierros ratkaisee |
Perustikki ja pistetikki
Perustikissä merkitystä on vain tikkien lukumäärällä: jokainen voitettu tikki on yhtä arvokas. Pistetikissä sen sijaan tikkeihin kerätyillä korteilla on pistearvo, ja voittaja ratkeaa pisteiden eikä tikkien määrän perusteella. Pistetikkiä edustavat monet klassikot, kuten marjapussi ja briscola.
Käänteinen tikki
Käänteisessä eli välttelevässä tikissä tavoite käännetään päälaelleen: tikkejä tai tiettyjä kortteja pyritään välttämään kaikin keinoin. Tunnetuin esimerkki on hertta eli hertan metsästys, jossa haitallisia ovat herttakortit ja patarouva. Käänteinen tikki muuttaa taktiikan täysin: korkeat kortit ovatkin usein taakka, sillä niillä joutuu helposti voittamaan ei-toivottuja tikkejä.
Valttipelit
Monissa tikkipeleissä on käytössä valtti eli valttimaa, joka voittaa kaikki muut maat. Jos pelaaja ei pysty tunnustamaan pyydettyä maata, hän voi lyödä valttikortin ja voittaa tikin, vaikka valtin arvo olisi matala. Useamman valtin osuessa samaan tikkiin voittaa niistä korkein. Valtti tuo peliin lisää taktiikkaa, koska valttien säästäminen oikeaan hetkeen voi ratkaista koko pelin.
Vinkkejä pelaamiseen
Yksinkertaisessa tikissä kannattaa pelata yksittäiset ja pieniarvoiset kortit pois mahdollisimman aikaisin, sillä ne voivat haitata loppupeliä. Jos jotakin maata on pelattu vasta vähän, kannattaa säilyttää sen maan korkeita kortteja loppuvaiheeseen. Kun pelaajalla on paljon saman maan kortteja, hän voi ”ajaa maata ulos” pelaamalla korkeimmat kortit ensin – näin lopussa voi voittaa tikin jopa kyseisen maan matalalla kortilla, kun muilta on loppunut kyseinen maa.
Pelaa myös vastustajia silmällä pitäen. Seuraa, mitkä maat ovat jo loppuneet keneltäkin, sillä se kertoo, kuka voi lyödä valttia tai hylätä kortteja. Kahden pelaajan korttipeleissä korttien laskeminen on erityisen tehokasta, koska pakan sisältö on helpompi pitää mielessä.
Yleisiä virheitä
- Maan tunnustamatta jättäminen. Jos kädessä on pyydettyä maata, sitä on pelattava – tämän unohtaminen on tikin yleisin sääntövirhe.
- Korkeiden korttien tuhlaaminen liian aikaisin. Ässä kannattaa usein säästää hetkeen, jolloin se varmasti voittaa tikin.
- Valttien pitäminen käytännössä turhaan. Jos valttia ei pääse koskaan pelaamaan, sen arvo menee hukkaan.
- Pelin tavoitteen sekoittaminen. Varmista ennen peliä, kerätäänkö tikkejä vai vältelläänkö niitä, sillä taktiikka on näissä täysin päinvastainen.
Tikki netissä ja sovelluksissa
Tikkiä ja monia muita tikkipelejä voi pelata myös verkossa ja mobiilisovelluksissa tekoälyvastustajia tai muita ihmisiä vastaan. Netissä on kätevä harjoitella perusmekaniikkaa ennen kasvokkaista peliä, sillä sovellus huolehtii sääntöjen noudattamisesta automaattisesti. Et myöskään näe vastustajien kortteja, joten jokainen kierros on erilainen. Osa pelaajista pelaa rohkeasti korkeimmat kortit edellä, toiset taas säästelevät kortteja loppuun asti.
Kenelle tikki sopii?
Tikki sopii lähes kaikille ikään katsomatta, sillä perussäännöt oppii muutamassa minuutissa. Peliä voi pelata jo kahdestaan, jolloin siitä tulee tiiviimpi ja haastavampi, mutta se toimii myös isommalla porukalla. Aloittelijan kannattaa lähteä liikkeelle yksinkertaisesta perustikistä ja siirtyä vähitellen monimutkaisempiin muunnelmiin. Jos mukana on joku, jolle tikki on jo tuttu, säännöt oppii nopeimmin pelaamalla. Samalla logiikalla toimivista helpoista suomalaisista korttipeleistä kiinnostuneen kannattaa tutustua myös sika-korttipeliin.
Lähteet
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Mitä tikki tarkoittaa korttipelissä?
Tikki tarkoittaa yhtä pelikierrosta, jossa jokainen pelaaja lyö pöytään yhden kortin. Kierroksen korkeimman kortin pelannut voittaa eli ”vie” tikin. Tikkipeleissä tavoitteena on yleensä kerätä mahdollisimman monta tikkiä.
Montako korttia tikissä jaetaan?
Yksinkertaisessa perusversiossa jokaiselle jaetaan viisi korttia ja loput jäävät nostopakaksi. Korttien määrä vaihtelee kuitenkin pelin ja muunnelman mukaan, ja monissa tikkipeleissä koko pakka jaetaan pelaajien kesken.
Mitä maan tunnustaminen tarkoittaa?
Maan tunnustaminen tarkoittaa sääntöä, jonka mukaan pelaajan on pelattava samaa maata kuin kierroksen aloittaja, jos hänellä on sitä kädessään. Vain jos pyydettyä maata ei ole, saa pelata jotakin muuta maata.
Tarvitaanko tikissä valttia?
Ei tarvita. Yksinkertaisessa tikissä pelataan ilman valttia, jolloin tikin voittaa aina pyydetyn maan korkein kortti. Valtti on muunnelma, joka tuo peliin lisää taktiikkaa, kun valttimaa voittaa muut maat.
Kuinka monta pelaajaa tikkiin tarvitaan?
Tikkiä voi pelata jo kahdestaan, mutta se sopii myös useammalle pelaajalle. Kahdestaan peli on tiiviimpi ja taktisempi, kun taas isommalla porukalla korttien kulkua on vaikeampi ennakoida.