Pasianssi eli solitaire on yksinpelattava korttipeli, jossa pelaaja yrittää järjestää sekoitetun korttipakan tiettyjen sääntöjen mukaiseen järjestykseen. Se on yksi maailman tunnetuimmista korttipeleistä, sillä pelaamiseen riittää tavallinen korttipakka – tai mikä tahansa tietokone tai puhelin, joihin peli on kuulunut vakiovarusteena jo vuosikymmenten ajan. Pasianssi on helppo oppia, mutta sen voittaminen vaatii sekä harkintaa että ripauksen onnea.

Tässä oppaassa käymme läpi, mikä pasianssi on, mistä pöydän osista se koostuu ja miten yleisintä versiota eli Klondikea pelataan. Sen jälkeen esittelemme suosituimmat muunnelmat ja niiden erot sekä kerromme, millä todennäköisyydellä peli on ylipäätään voitettavissa.

Pikafaktat

PelityyppiYksinpelattava korttipeli (pasianssi / solitaire / patience)
Pelaajia1
VälineetTavallinen 52 kortin pakka (osa muunnelmista 2 pakkaa eli 104 korttia)
PeliaikaNoin 5–20 minuuttia per peli
TavoiteJärjestää kaikki kortit loppupinoihin sääntöjen mukaiseen järjestykseen
Suosituin versioKlondike
Alkuperä1700-luvun loppu, todennäköisesti Pohjois- tai Keski-Eurooppa

Mikä pasianssi on?

Pasianssi on yleisnimi suurelle joukolle yhden pelaajan korttipelejä. Englanniksi niistä käytetään nimeä solitaire (etenkin Yhdysvalloissa) tai patience (Isossa-Britanniassa). Kaikki nimet tarkoittavat samaa asiaa: pelaaja asettelee kortteja sääntöjen sallimalla tavalla ja pyrkii saamaan ne lopulta kokonaan järjestykseen. Vastustajaa ei ole, vaan haasteen tarjoavat kortit ja sattuma.

Pasianssipelit ilmestyivät tiettävästi 1700-luvun loppupuolella, todennäköisesti Pohjois- tai Keski-Euroopassa. Varhaisimmat maininnat löytyvät saksalaisista pelioppaista 1780- ja 1790-luvuilta, ja osa tutkijoista yhdistää pelin juuret ennustamiseen korteilla. Nimi patience (kärsivällisyys) kuvaa hyvin pelin luonnetta. Tunnetuimmaksi pasianssi nousi 1990-luvulla, kun Microsoft liitti Klondike-version Windows-käyttöjärjestelmään, jolloin peli tuli tutuksi käytännössä jokaiselle tietokoneen käyttäjälle.

Pasianssi kuuluu klassikoihin siinä missä muutkin korttipelit, ja se sopii niin ajantappoon kuin aivojumppaan. Useimmat versiot pelataan tavallisella 52 kortin pakalla, mutta osa muunnelmista käyttää kahta pakkaa eli 104 korttia.

Pasianssin peruskäsitteet ja pöydän osat

Lähes kaikki pasianssimuunnelmat rakentuvat samoista peruselementeistä. Kun opit nämä käsitteet, uuden version säännöt on helppo omaksua. Pöytä jaetaan yleensä seuraaviin alueisiin:

Monessa versiossa käytetään myös maan ja värin käsitteitä. Korttipakassa on neljä maata: pata ja risti ovat mustia, hertta ja ruutu punaisia. Jos haluat kerrata pakan rakenteen, lue tarkemmin korttipakan kokoonpanosta.

Klondike-pasianssin säännöt

Klondike on pasianssin tunnetuin ja pelatuin versio – juuri se peli, jonka useimmat mieltävät sanalla ”pasianssi”. Säännöt ovat yksinkertaiset, mutta peli ei silti ole helppo. Kokonaisuudessaan version voit lukea Klondike-pasianssin omalta sivulta; tässä on tiivistetty perusidea.

Alkuasetelma ja tavoite

Klondikeen tarvitaan tavallinen, hyvin sekoitettu 52 kortin pakka ilman jokereita. Kortit jaetaan pöydälle seitsemään vierekkäiseen pöytäpinoon niin, että ensimmäisessä pinossa on yksi kortti, toisessa kaksi, kolmannessa kolme ja niin edelleen seitsemänteen asti. Jokaisen pinon päällimmäinen kortti käännetään kuvapuoli ylöspäin, muut jäävät kuvapuoli alaspäin. Loput 24 korttia muodostavat käsipakan.

Tavoitteena on siirtää kaikki kortit neljään loppupinoon maittain suuruusjärjestyksessä ässästä kuninkaaseen. Pienin kortti on siis ässä ja suurin kuningas.

Pelin kulku

Pöytäpinoissa kortteja rakennetaan laskevaan järjestykseen vuorotellen punaista ja mustaa korttia. Esimerkiksi punaisen herttakahdeksikon päälle voi asettaa vain mustan seiskan eli risti- tai pataseiskan. Järjestykseen asetellun korttirivin voi siirtää kerralla toiseen pinoon, kunhan väri ja arvo täsmäävät vastaanottavan kortin kanssa.

Kun pinon alin, kuvapuoli alaspäin ollut kortti paljastuu, se käännetään näkyviin. Tyhjäksi jääneeseen pöytäpinoon saa asettaa vain kuninkaan tai kuninkaalla alkavan rivin. Loppupinot rakennetaan päinvastoin eli nousevassa järjestyksessä: ensin ässä, sitten saman maan kakkonen, kolmonen ja niin edelleen kuninkaaseen asti.

Kun pöydässä ei ole enää siirtoja, pelaaja kääntää käsipakasta kortteja. Vaikeustasoa säädetään sillä, käännetäänkö kortteja yksi vai kolme kerrallaan: aloittelijalle suositellaan yhtä korttia kerrallaan, sillä se on selvästi helpompi. Kun kolme korttia käännetään kerralla, vain päällimmäinen on pelattavissa. Peli päättyy voittoon, kun kaikki kortit ovat loppupinoissa, ja häviöön, kun yksikään siirto ei ole enää mahdollinen.

Pasianssin suosituimmat muunnelmat

Pasianssista on kehitetty satoja muunnelmia, jotka eroavat toisistaan korttien määrän, pöydän asettelun ja sallittujen siirtojen osalta. Alla on koottu yhteen tunnetuimmat versiot ja niiden pääpiirteet.

Vertailu

MuunnelmaPakatVaikeustasoVoittotodennäköisyys (arvio)Erityispiirre
Klondike1 pakka (52 korttia)KeskitasoTäydellä tiedolla n. 82 %; käytännössä selvästi vähemmänPasianssin tunnetuin perusversio
Spider2 pakkaa (104 korttia)Helposta vaikeaan maiden määrän mukaanVaihtelee suuresti; yhden maan peli selvästi helpoinKootaan saman maan kuningas–ässä-rivejä
Pyramidi1 pakka (52 korttia)VaikeaTiukoilla säännöillä vain muutama prosenttiPoistetaan kortit 13:n arvoisina pareina
FreeCell1 pakka (52 korttia)Helppo–keskitasoLähes 100 % jaoista ratkaistavissaKaikki kortit näkyvissä + 4 vapaata solua
Canfield1 pakka (52 korttia)VaikeaPerinteisesti matalaOma varastopino (reserve) lisää haastetta

Spider-pasianssi

Spider on Klondiken ohella yksi pelatuimmista versioista. Se käyttää kahta pakkaa eli 104 korttia. Kortit jaetaan kymmeneen pöytäpinoon niin, että neljässä pinossa on kuusi korttia ja kuudessa viisi korttia; vain päällimmäiset kortit ovat kuvapuoli ylöspäin. Jäljelle jäävät 50 korttia muodostavat käsipakan, josta jaetaan kymmenen korttia kerralla, yksi jokaiseen pinoon.

Tavoitteena on koota kokonaiset, saman maan kuningas–ässä-rivit, jotka poistuvat pelistä valmistuttuaan. Kortteja voi järjestellä laskevaan arvojärjestykseen maasta riippumatta, mutta kerralla siirrettävän rivin on oltava samaa maata. Vaikeustaso valitaan maiden määrällä: yhden maan peli on helpoin, neljän maan versio selvästi vaativin. Tarkemmat ohjeet löytyvät Spider-pasianssin sivulta.

Pyramidipasianssi

Pyramidi on yksi haastavimmista muunnelmista. Kortit jaetaan 52 kortin pakasta pyramidin muotoon kuvapuoli ylöspäin: kärjessä yksi kortti, sen alla kaksi, sitten kolme ja niin edelleen, kunnes pohjalla on seitsemän korttia. Tavoitteena on poistaa kortit muodostamalla niistä pareja, joiden yhteisarvo on 13 (esimerkiksi viitonen ja kahdeksikko). Kuningas on arvoltaan 13, joten se poistetaan yksinään.

Vain ne kortit, joiden päällä ei ole muita, ovat pelattavissa. Lisäksi käytössä on nostopakka, josta kortteja käännetään yksi kerrallaan poistopakkaan. Tiukimmilla säännöillä, joissa nostopakan saa käydä läpi vain kerran, voittotodennäköisyys on hyvin pieni. Lue lisää pyramidipasianssin omalta sivulta.

FreeCell

FreeCell on monen suosikki, koska siinä kaikki kortit jaetaan alusta asti näkyviin eikä piilossa olevaa onnea juuri ole. Pelissä on kahdeksan pöytäpinoa (neljässä seitsemän ja neljässä kuusi korttia), neljä loppupinoa ja neljä vapaata solua (free cell), joihin voi siirtää yhden kortin kerrallaan väliaikaisesti. Lähes kaikki jaot ovat ratkaistavissa: esimerkiksi Microsoftin klassisista 32 000 jaosta vain yksi (numero 11982) on todistetusti mahdoton voittaa.

Canfield ja muut versiot

Canfield on kasinoperäinen, perinteisesti vaikeaksi mielletty muunnelma, jossa oma varastopino (reserve) tuo peliin lisähaastetta. Muita tunnettuja versioita ovat muun muassa Yukon, TriPeaks ja Golf. Jos haluat tutustua vaativaan klassikkoon, lue kattava opas Canfield-pasianssista.

Millä todennäköisyydellä pasianssin voi voittaa?

Voittotodennäköisyys vaihtelee merkittävästi muunnelman ja sääntöjen mukaan, joten yhtä yleispätevää lukua ei ole. Klondiken osalta tutkijat ovat arvioineet tietokonesimulaatioilla, että noin 82 % jaoista on teoriassa ratkaistavissa, kun pelaaja tuntisi jokaisen kortin sijainnin etukäteen (ns. thoughtful-variantti). Käytännössä tavallinen pelaaja ei näe piilossa olevia kortteja, joten todelliset voittoprosentit jäävät selvästi pienemmiksi.

Eri versioiden välillä erot ovat suuria. FreeCellissä käytännössä jokainen jako on ratkaistavissa, kun taas tiukasti pelatussa pyramidipasianssissa vain muutama prosentti jaoista johtaa voittoon. Pasianssi on siis yhdistelmä strategiaa ja onnea: osa jaoista on käytännössä voittamattomia jo lähtökohtaisesti, kun taas toiset ratkeavat harkituilla siirroilla lähes varmasti.

Vinkkejä pasianssin voittamiseen

Vaikka onni vaikuttaa lopputulokseen, hyvillä siirroilla voittoprosenttia voi nostaa selvästi. Seuraavat yleisperiaatteet pätevät useimmissa muunnelmissa:

Yleisimmät virheet

Aloittelijoiden tyypillisimmät virheet toistuvat versiosta toiseen. Näitä kannattaa välttää:

Missä pasianssia voi pelata?

Yksinkertaisimmillaan pasianssiin tarvitaan vain tavallinen korttipakka ja tasainen pöytä. Peli sopii hyvin myös matkoille, sillä yksi pakka vie vähän tilaa. Jos etsit muita yhden tai kahden pelaajan pelejä korteilla, tutustu myös korttipeleihin kahdelle.

Digitaalisesti pasianssia voi pelata ilmaiseksi lukemattomissa sovelluksissa ja selainpeleissä. Windowsin mukana tuleva Microsoft Solitaire Collection on edelleen tunnetuin, ja useimmat mobiilisovellukset toimivat myös ilman nettiyhteyttä. Valitse sovellus, joka ei vaadi maksuja pelaamisesta – pasianssi on perusluonteeltaan täysin ilmainen ajanviete.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Mitä eroa on pasianssilla ja solitairella?

Ei mitään – kyse on samasta pelistä eri nimillä. Suomeksi käytetään nimeä pasianssi, englanniksi solitaire (Yhdysvallat) tai patience (Iso-Britannia).

Kuinka monta korttia pasianssissa tarvitaan?

Yleisimmässä Klondike-versiossa käytetään yhtä 52 kortin pakkaa. Osa muunnelmista, kuten Spider, käyttää kahta pakkaa eli 104 korttia.

Voiko jokaisen pasianssin voittaa?

Ei. Osa jaoista on jo lähtökohtaisesti voittamattomia. Esimerkiksi Klondikessa arviolta noin viidennes jaoista ei ratkea, ja tiukasti pelatussa pyramidipasianssissa vain pieni osa jaoista on voitettavissa.

Mikä pasianssi sopii parhaiten aloittelijalle?

Klondike yksi kortti kerrallaan -asetuksella on hyvä aloitus. Myös FreeCell sopii aloittelijalle, koska lähes kaikki sen jaot ovat ratkaistavissa ja kaikki kortit näkyvät alusta asti.

Tarvitseeko pasianssi nettiyhteyden?

Ei. Peliä voi pelata oikeilla korteilla ilman mitään laitteita, ja useimmat tietokone- ja mobiilisovellukset toimivat myös ilman verkkoyhteyttä.