Kroketti on klassinen nurmikentällä pelattava tarkkuuspeli, jossa jokainen pelaaja ohjaa oman pallonsa puumailalla porttien eli kaarien läpi oikeassa järjestyksessä ja osuu lopuksi kentän tappiin. Peli on helppo oppia muutamassa minuutissa, mutta todellinen taito piilee taktiikassa: hyvä pelaaja yhdistää tarkat lyönnit, oikean asemoinnin ja vastustajan pallojen hyödyntämisen. Kroketti sopii kaikenikäisille ja onnistuu niin rennossa pihapelissä kuin virallisissa kilpailuissakin. Tällä sivulla käydään läpi kroketin välineet, kentän rakenne, perussäännöt, pisteytys ja suosituimmat muunnelmat sekä vinkit aloittelijalle.
Pikafaktat
| Pelityyppi | Ulkona pelattava mailapeli (tarkkuuspeli) |
|---|---|
| Pelaajat | 2–4 (yksin tai joukkueina); nine-wicket jopa 6 |
| Välineet | Mailat, pallot, kuusi porttia ja keskitappi |
| Pallon värit | Sininen, punainen, musta ja keltainen |
| Kentän koko | Virallinen 35 × 28 jaardia (n. 32 × 25,6 m); puutarhaversio n. 17,5 × 14 m |
| Peliaika | Noin 30–90 minuuttia |
| Tavoite | Vie pallo porttien läpi järjestyksessä ja osu tappiin |
| Vaikeustaso | Helppo oppia, taktiikka vaatii harjoitusta |
Mikä kroketti on?
Kroketti on ulkona pelattava mailapeli, jossa palloja lyödään mailalla maahan pystytettyjen porttien läpi. Portti (englanniksi hoop tai wicket) on kaareva metallilanka, jonka ali pallon on kuljettava. Tavoitteena on viedä oma pallo kaikkien porttien läpi ennalta sovitussa järjestyksessä ja päättää kierros osumalla kentän keskellä olevaan tappiin. Peliä voi pelata kahdestaan tai jopa neljän pelaajan kesken, joko yksin tai joukkueina, ja yksi kierros kestää tyypillisesti noin 30–90 minuuttia pelaajamäärästä ja kentän koosta riippuen.
Kroketti polveutuu keskiajalta lähtien Länsi-Euroopassa pelatuista maabiljardipeleistä, ja se muistuttaakin monin tavoin pöydällä pelattavaa biljardia: molemmissa palloja ohjataan osumien ja kulmien kautta haluttuun kohteeseen. Vanhin tunnettu nykymuotoisen kroketin sääntökuvaus on Isaac Sprattin Lontoossa marraskuussa 1856 rekisteröimä sääntökirja. Peli nousi muotiin Englannissa 1860-luvulla, ja vuonna 1868 Wimbledoniin perustettiin All England Croquet Club. Nykyään kroketti on monien muiden urheilulajien tapaan sekä kilpaurheilua että rentoa kesäistä ajanvietettä.
Krokettivälineet ja kenttä
Kroketin perusvälineet ovat samat kaikissa muunnelmissa, vaikka pihapelissä mittoja ei tarvitse noudattaa tarkasti. Tärkeintä on tasainen, lyhyeksi leikattu nurmialue.
Välineet
- Mailat (yksi jokaiselle pelaajalle): puinen tai komposiittinen vasaramainen maila, jonka päällä palloa lyödään.
- Pallot: virallisessa pelissä neljä palloa, joiden perusvärit ovat sininen, punainen, musta ja keltainen. Kilpapallon halkaisija on noin 9,2 cm (3⅝ tuumaa) ja paino noin 454 g (16 unssia). Kun samalla kentällä pelataan kaksi peliä rinnakkain, käytetään lisäväreinä vihreää, pinkkiä, ruskeaa ja valkoista.
- Portit: tavallisesti kuusi metallikaarta, joiden aukko on virallisesti noin 9,5 cm (3¾ tuumaa) leveä ja jotka nousevat noin 30 cm maanpinnan yläpuolelle.
- Tappi: kentän keskelle pystytettävä värikäs tolppa, johon pallo lyödään kierroksen päätteeksi.
Kenttä ja radan rakenne
Virallisen association-kroketin täysimittainen kenttä on 35 × 28 jaardia eli noin 32 × 25,6 metriä. Kotipeleihin tarkoitetussa puutarhakroketissa suositeltu pelialue on pienempi, noin 17,5 × 14 metriä. Siinä neljä ulointa porttia asetetaan kulmiin niin, että ne muodostavat noin 10,5 × 7 metrin suorakaiteen, ja kaksi jäljellä olevaa porttia sijoitetaan kentän pituussuuntaiselle keskiviivalle noin 3,5 metrin päähän keskitapista. Kaikki portit asetetaan samansuuntaisiksi kentän lyhyemmän sivun kanssa. Pihapelissä riittää tasainen nurmikenttä, jolle portit ja tappi asetellaan sopiville etäisyyksille; mitä kauempana portit ovat toisistaan ja mitä epätasaisempi alusta on, sitä vaikeampi rata on. Portteja tai tappia ei saa pelin aikana siirtää helpottamaan omaa lyöntiä.
Kroketin säännöt ja pelin kulku
Kroketti on vuoropeli. Pelaajat lyövät vuorotellen, ja pelivuorot arvotaan ennen aloitusta esimerkiksi kolikonheitolla. Perussääntö on yksinkertainen: vuoroon kuuluu yksi lyönti, ellei pelaaja ansaitse lyönnillään lisälyöntejä. Juuri lisälyöntien ketjuttaminen tekee kroketista taktisen pelin.
Pelin aloitus
Jokainen pelaaja valitsee oman värisen pallonsa. Pelaajat tuovat pallonsa peliin vuorollaan aloituslinjalta, tyypillisesti kentän nurkan tuntumasta, ja lyövät kohti ensimmäistä porttia. Aloituslyönnin tavoitteena on saada pallo mahdollisimman hyvään asemaan ensimmäistä porttia varten. Kun kaikki pallot ovat pelissä, kierto jatkuu sovitussa järjestyksessä.
Portin läpäisy ja lisälyönti
Pallo on vietävä porttien läpi oikeassa järjestyksessä; portti ”lasketaan” vasta, kun pallo kulkee kokonaan sen läpi oikeasta suunnasta. Kun pelaaja läpäisee vuorossa olevan portin, hän ansaitsee yhden lisälyönnin, jota kutsutaan jatkolyönniksi. Jos pallo ei mene portista läpi, vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Portin ohittaminen väärässä järjestyksessä ei tuota pistettä, joten tarkka järjestyksen seuraaminen on olennaista.
Roquet ja krokettilyönti
Pelin ydinmekaniikka on roquet: kun pelaaja osuu omalla pallollaan toiseen palloon, hän ansaitsee kaksi lisälyöntiä. Ensimmäinen niistä on krokettilyönti (englanniksi croquet stroke), jossa pelaaja nostaa oman pallonsa osumapallon viereen, asettaa ne kiinni toisiinsa ja lyö omaa palloaan niin, että molemmat pallot liikkuvat. Tämä on pelin nimikkolyönti ja tärkein tapa asemoida sekä omaa että vastustajan palloa. Krokettilyönnin jälkeen pelaaja saa vielä toisen lisälyönnin eli vapaan jatkolyönnin, jolla hän voi suunnata kohti seuraavaa porttia tai parantaa asemaansa. Kutakin kolmesta muusta pallosta saa roquetata vain kerran saman porttivälin aikana; uuden portin läpäisy nollaa nämä oikeudet, jolloin samoihin palloihin saa taas osua.
Sarja eli break
Kun pelaaja onnistuu ketjuttamaan portteja ja roqueteja samalla vuorolla, syntyy sarja (englanniksi break). Taitava pelaaja voi edetä useita portteja yhdellä vuorolla hyödyntämällä muita palloja – myös vastustajan palloja – apuvälineinä. Sarjan rakentaminen on kroketin tehokkain etenemistapa ja erottaa kokeneen pelaajan aloittelijasta.
Pelin tavoite ja voittaminen
Puutarhakroketissa jokaisen pallon on läpäistävä kaikki kuusi porttia sovitussa järjestyksessä ja osuttava lopuksi keskitappiin. Joukkue tai pelaaja voittaa, kun sen molemmat pallot ovat kiertäneet rataan kuuluvat kuusi porttia ja osuneet tappiin. Virallisessa association-kroketissa rata on pidempi: kukin pallo ajaa kuusi porttia ensin yhteen suuntaan ja sitten takaisin toiseen suuntaan (paluuportteja kutsutaan nimillä 1-back, 2-back ja niin edelleen), jolloin yhdellä pallolla kertyy 12 porttipistettä ja tappiosumasta vielä yksi – eli 13 pistettä per pallo ja kahdella pallolla yhteensä 26 pistettä. Se osapuoli, joka saa ensimmäisenä molemmat pallonsa maaliin eli tappiin asti, voittaa pelin. Tapin lyömistä kierroksen lopuksi kutsutaan ”pegging outiksi”.
Monissa pihakroketin versioissa keskellä on sen sijaan kääntötappi, johon osutaan radan puolivälissä ennen kuin käännytään takaisin kohti lähtöä. Tämä selittää, miksi krokettia kuvataan usein ”tapin kiertämiseksi”: kyse on nimenomaan amerikkalaistyyppisestä pihapelistä, kun taas virallisessa puutarha- ja association-kroketissa keskitappiin osutaan vasta aivan lopussa.
Kroketin muunnelmat
Kroketista on kehittynyt useita muunnelmia, joilla on hieman eri säännöt, pistelasku ja luonne. Suosituin kilpamuoto nykyään on golf-kroketti, joka on sääntöjensä puolesta nopein oppia: siinä kaikki pallot tavoittelevat vuorotellen samaa porttia eikä krokettilyöntejä käytetä, ja voittaja on ensimmäinen, joka saavuttaa sovitun pistemäärän, tavallisesti seitsemän. Taktisempi association-kroketti puolestaan perustuu roqueteihin ja krokettilyönteihin. Alla oleva taulukko kokoaa yleisimmät muunnelmat.
Vertailu
| Muunnelma | Pelaajat / pallot | Portit ja tapit | Pisteet voittoon | Erityispiirre |
|---|---|---|---|---|
| Puutarhakroketti | 2–4 / 4 palloa | 6 porttia + 1 tappi | 6 porttia + tappi / pallo | Yksinkertaistettu kotiversio virallisista säännöistä |
| Association-kroketti | 2 pelaajaa tai joukkuetta / 2 palloa kumpikin | 6 porttia + 1 tappi | 26 pistettä | Viralliset lyönnit roquet ja krokettilyönti; WCF:n lajimuoto |
| Golf-kroketti | 2–4 / kaikki samaan porttiin vuorotellen | 6 porttia + 1 tappi | Yleensä 7 pistettä | Ei krokettilyöntejä; nopein kasvava ja helpoin oppia |
| Amerikkalainen 6-portin (USCA) | 2 / 2 palloa kumpikin | 6 porttia + 1 tappi | 26 pistettä | Kiinteä pallojärjestys ja vuorojen yli kantava deadness-sääntö |
| Nine-wicket (pihakroketti) | Jopa 6 / 1 pallo kullakin | 9 porttia + 2 tappia | Kierrä rata ja osu lähtötappiin | Kaksoisvinoneliörata ja valinnainen poison-lisäsääntö |
Jos pidät radan kiertämisestä ja tarkkuuslajeista, kroketin rinnalle sopivat hyvin muut ulkopelit, kuten rataa kiertävä frisbeegolf sekä heittotarkkuutta vaativat Mölkky ja petankki.
Vinkit ja yleiset virheet
Kroketin perusteet oppii nopeasti, mutta tasaiseen lyöntiin ja taktiikkaan menee aikaa. Seuraavat vinkit auttavat aloittelijaa kehittymään.
Vinkit aloittelijalle
- Harjoittele ensin tasaista, suoraa lyöntiä lyhyeltä matkalta ennen pitkiä vetoja.
- Pyri läpäisemään portti sellaisesta kulmasta, että saat jatkolyönnillä hyvän aseman seuraavaa porttia varten.
- Opettele käyttämään roquetia ja krokettilyöntiä – niiden avulla rakennat sarjoja ja etenet nopeammin.
- Mieti jokaisella vuorolla, kannattaako edistää omaa peliä vai häiritä vastustajaa siirtämällä tämän palloa.
- Pysy rauhallisena: krokettilyönnissä voiman annostelu ratkaisee enemmän kuin kova lyönti.
Yleiset virheet
- Porttien läpäisy väärässä järjestyksessä – pallo on vietävä portteihin aina sovitussa numerojärjestyksessä.
- Saman pallon roquetaaminen uudestaan ilman välissä läpäistyä porttia, mikä päättää vuoron.
- Liian kova lyönti, jolloin pallo karkaa rajan yli tai portin ohi pitkälle.
- Oman edun unohtaminen: vastustajan häiritseminen on turhaa, jos oma eteneminen pysähtyy.
- Porttien tai tapin siirtäminen lyönnin helpottamiseksi, mikä on sääntöjen vastaista.
Lähteet
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Montako porttia kroketissa on?
Tavallisessa puutarha- ja association-kroketissa portteja on kuusi ja kentän keskellä yksi tappi. Amerikkalaisessa nine-wicket- eli pihakroketissa portteja on yhdeksän ja tappeja kaksi.
Montako pelaajaa krokettiin tarvitaan?
Krokettia voi pelata kahdesta neljään pelaajaa, joko yksilöinä tai joukkueina. Nine-wicket-versiossa mukaan mahtuu jopa kuusi pelaajaa, joista kullakin on oma pallonsa.
Mitä tarkoittaa roquet?
Roquet tarkoittaa osumaa, jossa oma pallo osuu toiseen palloon. Siitä ansaitsee kaksi lisälyöntiä: ensin krokettilyönnin ja sen jälkeen vapaan jatkolyönnin.
Miten kroketin voittaa?
Voittaja on se pelaaja tai joukkue, joka ensimmäisenä vie pallonsa kaikkien porttien läpi oikeassa järjestyksessä ja osuu lopuksi keskitappiin. Virallisessa pelissä tähän tarvitaan 26 pistettä kahdella pallolla.
Mikä on golf-kroketin ja association-kroketin ero?
Golf-kroketissa kaikki pallot tavoittelevat vuorotellen samaa porttia eikä krokettilyöntejä käytetä, mikä tekee siitä nopean ja helpon oppia. Association-kroketti on taktisempi ja perustuu roqueteihin, krokettilyönteihin ja sarjojen rakentamiseen.