Ginirommi on Yhdysvalloista kotoisin oleva suosittu kahden hengen korttipeli. Se juontaa juurensa rummy-nimisestä pelistä, josta se on entistäkin nopeatempoisempi versio. Ginirommin säännöt on helppo oppia ja kahden hengen pelinä se sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, joten peli on oiva lisäys niin peli-iltaan kaveriporukalla kuin verkossa. Tämä korttipeliklassikko on nykyään pelaajien suosikki kautta maailman, jota et tahdo missata. Perehdymme tässä artikkelissa ensin lyhyesti ginirommin historiaan ja perinteeseen pelinä, sekä toiseksi pelin sääntöihin. Tämän artikkelin luettuasi olet valmis tarttumaan korttipakkaan ja aloittamaan pelaamisen!
Ginirommin juuret
Nykyisen ginirommin juuret voidaan jäljittää 1800-luvulle, jolloin Yhdysvalloissa pelattiin erilaisia rummy-nimisiä pelejä. Rummy on ryhmä korttipelejä, jotka perustuvat korttien yhdistämiseen sarjoiksi tai suoriksi. Vaikka peleillä on paljon yhteistä niiden tavoitteen ja logiikan suhteen, jokainen peli eroaa myös muista sääntöjen osalta. Voit lukea ginirommin säännöt alta, jonka jälkeen kannattaa myös perehtyä muiden suosittujen korttipelien sääntöihin.
Rummysta ginirommiin
Ginirommin edeltäjä on peli nimeltä ”knock rummy,” jossa pelaajat nostavat ja hylkäävät kortteja luodakseen sarjoja ja suoria, samoin kuin nykyaikaisessa ginirommissa. Pelaajat yrittävät ”knockata” eli koputtaa, kun he uskoivat oman kätensä arvon olevan alhaisempi kuin vastustajansa.
Peli kehittyi entisestään pokerista otettujen elementtien myötä. 1900-luvun alkupuolella levisi ginipokeri-niminen variaatio. Ginipokerissa pelaajat muodostavat pokerin kaltaisia käsiä, kuten kolmosia tai nelosia, pelkkien sarjojen ja jonojen sijaan.
Nykypäivän ginirommin kehittäjiksi katsotaan Elwood Thomas Baker sekä hänen poikansa Charles Graham Baker Brooklynista, New Yorkista. Bakerien uskotaan kehittäneen ginirommin 1900-luvun alkupuolella, noin vuonna 1909. He yksinkertaistivat knock rummyn sääntöjä ja poistivat pokerin elementit, jolloin pelistä tuli nopeampi ja strategisempi.
Ginirommin suosio
Ginirommi sai nopeasti suosiota pelaajien keskuudessa New Yorkissa ja sen ympäristössä. Se tarjosi täydellisen yhdistelmän taitoa, strategiaa ja tuuria, mikä edisti sen laajaa vetovoimaa. 1930-luvun laman aikana ginirommi nousi suureen suosioon kodeissa kautta Yhdysvaltojen, sillä se tarjosi edullisen ajanvietteen vaikeina aikoina. Ginirommin mainetta vahvisti myös Hollywood, kun lukuisat elokuvat ja televisio-ohjelmat esittivät hahmojen pelaavan peliä, vahvistaen sen asemaa populaarikulttuurissa. Pelien suosion kasvaessa sille luotiin standardoidut säännöt ja alettiin järjestää turnauksia. Ginirommista kasvoi siten korttipeliklassikko niin amatöörien kuin ammattilaisten kilpailupiireissä.
Nykyään ginirommia pelataan edelleen laajasti digitaalisella aikakaudella, ja verkkosivustot ja mobiilisovellukset mahdollistavat pelaamisen ympäri maailman. Peli jatkaa suosiotaan, sillä sen yksinkertainen mutta strateginen pelimekaniikka varmistaa sen aseman rakastettuna korttipelinä tähän päivään saakka. Ginirommi on koko historiansa ajan osoittanut kykynsä sopeutua ja kehittyä, vangiten pelaajien sydämet ja vakiinnuttaen asemansa yhtenä maailmanlaajuisesti suositummista korttipeleistä.
Ginirommin säännöt
Ginirommia pelataan yleensä kahden pelaajan kesken, mutta pelille on olemassa myös variaatioita suuremmille ryhmille. Peliä pelataan tavallisella 52 kortin pakalla, ja korttien arvo on määrittyy siten, että ässällä on pakan matalin arvo ja kuninkaalla korkein.
Tavoite
Ginirommin tavoitteena on muodostaa käteensä kolmen tai neljän samaa numeroa olevaa kortin sarjoja tai kolmen tai useamman peräkkäisen samaa maata olevan kortin suoria, sekä pyrkiä pitämän irtonaisten korttien arvo mahdollisimman matalana.
Valmistelu
Kullekin pelaajalle jaetaan kymmenen korttia. Jäljelle jäävä korttipakka asetetaan kuvapuoli alaspäin keskelle nostopakaksi. Nostopakan päällimmäinen kortti käännetään kuvapuoli ylöspäin ja asetetaan sen viereen poistopakan ensimmäiseksi kortiksi.
Pelin kulku
Jokaisella vuorolla pelaajan on ensin nostettava yksi kortti poisto- tai nostopakasta ja sen jälkeen hylättävä yksi kortti. Poistopakasta nostaessa samaa korttia ei saa hylätä kierroksen lopussa. Pelaaja, joka ei jakanut kortteja aloittaa ja ensimmäisellä vuorolla hän voi kuitenkin nostopakasta nostamisen sijan myös passata. Jakajalla on sama mahdollisuus, mutta jos myös jakaja passaa, ensimmäisen pelaajan on nostettava nostopakan päällimmäinen kortti
Tavoitteena on muodostaa sarjoja ja suoria käsissä olevilla korteilla ja vähentää niihin sopimattomien korttien kokonaisarvoa mahdollisimman pieneksi. Ässiä voi käyttää sarjan alussa (A-2-3) tai lopussa (Q-K-A).
Pelaaja voi koputtaa eli kumota, kun hän uskoo muodostaneensa mahdollisimman hyvät sarjat ja suorat minimoidakseen sopimattomien korttien arvon. Koputtaessaan pelaaja hylkää yhden kortin kuvapuoli alaspäin ja asettaa muodostamansa sarjat ja suorat pöydälle. Mikäli koputtaneen pelaajan kaikki kortit kuuluvat yhdistelmiin, hän on tehnyt ginin. Tämän jälkeen vastustaja paljastaa keräämänsä yhdistelmät, jonka jälkeen hän voi pelata irtonaisia korttejaan myös koputtaneen pelaajan suoriin ja sarjoihin paitsi, jos koputtanut pelaaja on tehnyt ginin.
Lopuksi molemmille pelaajille jääneet irtonaiset kortit lasketaan yhteen. Korttien arvo vastaa niiden numeroita (ässän arvo on 1), ja jokaisen kuvakortin arvo on 10. Jos koputtaneen pelaajan irtonaisten korttien kokonaisarvo on pienempi kuin vastustajan, hän voittaa kierroksen ja saa pisteitä käsien välisen eron verran. Gini on lisäksi 25 pisteen arvoinen. Jos vastustajan käsi on pienempi tai yhtä suuri kuin koputtaneen pelaajan, vastustaja voittaa kierroksen ja saa pisteitä käsien välisen eron verran sekä 25 pisteen bonuksen.
Peli päättyy, kun toinen pelaajista saavuttaa tai ylittää 100 pistettä.
Nämä ovat ginirommin yleisimmät säännöt, mutta pelistä on olemassa monia variaatioita. Pelin säännöistä voi myös joustaa enemmän tai vähemmän kotipiireissä, esimerkiksi sen suhteen, saako muita kuin poistopakan päällimmäistä korttia katsoa. Mukavia pelihetkiä!
