© 2024 säännöt.fi
Menu
Pasianssi eli solitaire on yksi suosituimmista yksinpelattavista korttipeleistä maailmassa. Se on helppo oppia ja tarjoaa kuitenkin samalla todellista haastetta pelaajan aivonystyröille. Tässä artikkelissa käymme läpi pasianssin perussäännöt, joiden avulla pääset alkuun pelin pelaamisessa.
Tutustumme myös sen erilaisiin variaatioihin ja pohdimme pelin voiton mahdollisuuksia. Oli kiinnostuksesi kohteena sitten tavallinen pasianssi, spider pasianssi tai vaikkapa pelikone pasianssi, löydät tästä oppaasta taatusti mielenkiintoista luettavaa!
Klondike pasianssi on ehkä se kaikkein tavallisin ja tutuin pasianssin versio, jonka parissa pelaajat ovat voineet viettää aikaa joko oikeiden korttien tai aiempien Windows-versioiden mukana tulleen tietokonepelin välityksellä. Säännöt ovat yksinkertaiset, mutta peli ei silti ole missään nimessä helppo! Kokeneempi konkari voi halutessaan tehdä myös pelin ratkaisemista hankaloittavia muutoksia ainakin oikeilla korteilla pelatessa, mutta myös useimmissa netin peliversioissa. Tutustutaanpa sääntöihin hieman tarkemmin.
Klondike pasianssia varten tarvitaan vain tavallinen, hyvin sekoitettu 52 kortin pakka. Jokereita ei käytetä. Pelin tavoitteena on järjestää kortit maittain suuruusjärjestykseen (pienimmästä suurimpaan) maittain. Pelissä pienin kortti on ässä ja suurin kuningas.
Esimerkiksi perinteisessä Windows-pasianssissa, joka on täysin ilmainen pasianssi, vasemmassa ylälaidassa on käsipakka, jonka oikealle puolelle tämän pakan kortteja käännellään. Oikeassa ylälaidassa on loppupinojen paikat, johon kortit järjestellään ässistä ylöspäin. Pelipöydän lopun tilan täyttävät pöytäpinot.
Kortit jaetaan pöydälle seitsemään vierekkäiseen pinoon niin, että ensimmäisessä pinossa on yksi kortti, toisessa kaksi, kolmannessa kolme ja niin edelleen. Kortit pinotaan vain hieman toistensa päälle niin, että kunkin pinon korttimäärä on nähtävissä. Pinon päällimmäiset kortit jaetaan kuvapuoli ylöspäin, muut kuvapuoli alaspäin. Loput kortit jäävät pöydälle käsipakaksi.
Pelin vaikeustasoa voi muuttaa päättämällä, haluaako käsipakasta käännettävän yksi vai kolme korttia kerrallaan. Aloittelijalle suositeltavampi vaihtoehto on yksi kortti kerrallaan. Käsipakan läpikäymisen kertoja voi myös rajoittaa kolmeen, mikä vaikeuttaa pelaamista merkittävästi.
Peli aloitetaan yleensä tekemällä siirtoja jaetuista korttipinoista, jos mahdollista. Kortteja voi järjestellä pinoihin suuruusjärjestyksessä siten, että alla oleva kortti on aina päälle lyötävää yhden suurempi ja lisäksi eri väriä. Täten esimerkiksi herttakahdeksikon päälle voi lyödä vain risti- tai pataseiskan.
Tällä tavalla järjestykseen pinottuja kortteja voi siirtää useamman kerrallaan, eli esimerkiksi ristijätkästä ja herttakympistä muodostuvan pinon voi siirtää yhdellä kertaa ruuturouvan päälle. Jos siirron jälkeen johonkin pinoon jää päällimmäiseksi kuvapuoli alaspäin oleva kortti, tämä kortti käännetään. Tyhjille riveille taas voi asettaa vain jonkin maan kuninkaan.
Ässät järjestetään erilliseen paikkaan pöydälle, niin sanottuun loppupinoon. Näiden päälle voi lyödä aina yhtä isomman, samaa maata olevan kortin.
Käsipakan kortteihin siirrytään yleensä vasta siinä kohden, kun jaettuja kortteja ei voi enää siirrellä. Käsipakan kortteja pelataan pinoihin täysin samalla tavalla, kuin pinoista toiseenkin.
Valitsemasi vaikeustason mukaisesti kortteja nostetaan pakasta näkyville kerrallaan joko yksi tai kolme. Jos kortteja nostetaan kolme, ne asetellaan näkyville hieman lomittain ja niistä voi lyödä vain päällimmäisen. Tämän jälkeen voi halutessaan lyödä seuraavan ja vielä kolmannenkin, jos niille löytyy paikat pinoista. Pakasta voi myös kääntää uudet kortit ja siirtää edelliset pakan pohjalle.
Tilanteessa, jossa pelaaja ei pysty enää tekemään siirtoja, peli päättyy. Tämä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että peli ei ole mennyt läpi.
Pasianssi loppuu epäonnisella tavalla edellä mainitussa tapauksessa, jossa mikään siirto ei ole enää mahdollinen. Onnekkaasti peli taas päättyy siinä tilanteessa, jossa kaikki kortit on saatu järjesteltyä loppupinoihin maittain: alimmaisina ässät ja päällimmäisinä kunkut.
Kaikista pasianssipeleistä arviolta 80 % on voitettavissa. Tämä tarkoittaa siis toisin sanoen sitä, että 20 % peleistä on jo heti kättelyssä tuomittuja päättymään ennenaikaisesti. Aloittelevasta pelaajasta saattaa joskus tosin tuntua, että tämä prosentti voisi olla paljon suurempikin!
Pasianssi tai solitaire on ehdottomasti strategiapeli, jossa myös tuurilla on osuutensa pelin kulkuun. Pasianssin erilaisissa jaoissa voi nimittäin olla selkeästi voittoa tai häviötä edistäviä jakoja, ja kaikkea tältä väliltä. Ahkerasti harjoittelemalla pelissä voi oppia tekemään harkittuja siirtoja sen sijasta, että sopivia kortteja asettelisi pinoihin heti niiden ilmaannuttua. Tällä strategialla voittoon on melko pieni mahdollisuus.
Helpolla pelitasolla, jossa käsipakasta nostetaan kortteja yksi kerrallaan, vaaditaan vähintään 76 siirtoa pelin voittamiseksi. Vaikeammalla tasolla, jossa kortteja nostetaan kolme, vaaditaankin vain 60 siirtoa. Peli voi siis olla vaikeammalla tasolla nopeammin ratkaistavissa, vaikka se aloittelijalle saattaakin aiheuttaa enemmän päänvaivaa.
Spider pasianssi on Klondike pasianssin ohella yleisesti pelattu pasianssin versio. Sen vaikeustasoa on helppo muuttaa pelaamalla joko yhdellä, kahdella tai kaikilla mailla. Kortteja tarvitaan aina 104 kappaletta, mutta yhden maan pelissä otetaan kortteja kahdeksasta eri pakasta, kahden maan pelissä neljästä eri pakasta ja klassisessa kaikkien maiden versiossa käytetään kaksi kokonaista pakkaa.
Kortit jaetaan pöydälle kymmeneen pinoon niin, että neljässä pinossa on kuusi korttia ja kuudessa pinossa viisi korttia. Päällimmäiset kortit ovat kuvapuoli ylöspäin. Kortit pyritään taas järjestelemään maittain, mutta tällä kertaa suurimmasta pienimpään eli kuninkaasta ässään. Kortteja voi järjestellä pelin aikana maista ja väreistä riippumatta, vain arvon mukaisesti. Useampaa korttia siirrettäessä kahta eri väristä korttia ei voi kuitenkaan siirtää yhtaikaisesti.
Ylimääräiseksi jääneet kortit jäävät käsipakaksi, joka toimii eri tavalla, kuin jos pelinä on tavallinen pasianssi. Tästä pakasta nimittäin jaetaan kymmenen korttia kerrallaan jokaisen pinon päällimmäiseksi. Pelaaja voi tehdä tämän jaon aina niin halutessaan.
Pyramidi pasianssi tai pyramidi solitaire lienee pasianssin eri variaatioista kaikkein haastavin; siinä voiton mahdollisuus on kaikkein tiukimpien sääntöjen mukaan pelatessa vain 1:50. Pelin tavoitteena on muodostaa pyramidin muotoon asetelluista korteista yhteensä 13 arvoisia pareja, jolloin ne voidaan poistaa muodostelmasta. Peli on läpäisty onnistuneesti, kun sekä nostopakka että pyramidi on tyhjennetty. Peli päättyy keskeneräisenä, kun siirtoja ei voi enää tehdä.
Kuten mainittua, kortit jaetaan pöydälle yhdestä 52 kortin pakasta pyramidin muotoon kuvapuoli ylöspäin. Pyramidin kärkeen tulee yksi kortti, sen alapuolelle (hieman yllä olevan kortin päälle) kaksi korttia, näiden alapuolelle kolme ja niin edelleen, kunnes pyramidin pohjan muodostaa seitsemän korttia.
Vain sellaiset kortit, joiden päällä ei ole muita, ovat siirreltävissä ja päälle pelattavissa. Aluksi siis vain pyramidin alimmainen kerros on käytettävissä. Jaettujen korttien lisäksi käytössä ovat nostopakan kortit, josta kortteja voi nostaa yksi kerrallaan. Jos nostettu kortti ei käy pyramidiin, se siirretään poistopakkaan. Poistopakasta voi pelata aina vain päällimmäisen kortin, ja sen voi yhdistää joko pyramidiin tai nostopakasta nostettuun korttiin.
Pyramidista poistetaan kortteja tekemällä yhteensä 13 arvon muodostavia pareja. Kuninkaan ollessa arvoltaan 13, voi sen poistaa yksinään. Muuten esimerkiksi pelaamalla viitosen päälle kahdeksikon, voi nämä kortit poistaa pyramidista. Poistettuja kortteja ei voi enää käyttää pelissä.