© 2024 säännöt.fi
Menu
Mikä ihme on pidro? Siitä on joko kuullut tai sitten ei. Pidro, jota pitroksikin kutsutaan tuttavallisemmin, on neljän hengen paripeli. Suomessa se on tuttu varsinkin Kokkolan seudulla. Mistä sitten tulee nimi pidro? Sen edeltäjäksi mainitaan pedro-niminen peli, joka oli 1800-luvun lopussa erittäin suosittu Yhdysvalloissa. Sittemmin se on siellä hiipunut. Sanotaan, että peli olisi suosittu joissain paikoin Louisianaa, Nicaraguassa – ja sitten tietenkin Kokkolassa. Onpa pidroharrastajia Suomessa tällä hetkellä muuallakin.
Pidro on hauska korttipeli, joka muistuttaa paljon tikkipeliä. Suomessa se on erityisen suosittu Länsi-Suomessa, erityisesti Pohjanmaalla ja Kokkolassa päin. Pelissä käytetään tavallista 52 kortin normipakkaa. Sitä pelataan joukkueissa, joissa kaksi pelaajaa muodostavat joukkueen ja pelaavat toista joukkuetta vastaan.
Pidrossa kerätään pisteitä voittamalla pistekortteja tikeissä. Pidrossa pelataan kuitenkin vain valtit. Pistekortteihin valteista kuuluvat ässä, sotilas, kymppi ja kakkonen. Ne kaikki ovat yhden pisteen kortteja. Valttimaan viitonen on pelin pitro, ja se on viiden pisteen arvoinen. Saman arvoinen on myös toinen samanvärinen viitonen. Yhteensä pelissä on siis 14 pistettä.
Valttikakkosen pisteen saa se joukkue, jolle kortti jaetaan, mutta muut pisteet pitää voittaa siis tikeissä. Valtin kanssa samaa väriä oleva viitonen on sekin valttia. Se asettuu valttimaan arvojärjestyksessä pitron jälkeen. Muilta osin korttien arvojärjestys on tavallinen. Ässä on korkein ja kakkonen pienin. Viitosetkin ovat tavallisella paikallaan arvojärjestyksessä.
Pelin aloittaa pelaaja, joka tekee alussa korkeimman tarjouksen. Pelaajat pelaavat vuorotellen kortin, ja kierroksen korkein kortti voittaa sillä kierroksella pelatut pisteet.
Peliä käydään vain valitussa maassa. Jos pelaajalla ei ole kyseisen maan korttia, hän asettaa korttinsa kuvapuoli ylöspäin pöydän keskelle.
Edellisen kierroksen voittanut pelaaja aloittaa seuraavan kierroksen, ja peli jatkuu samalla tavalla. Lopuksi parit laskevat voittamiensa kierrosten pisteet. Jos tarjouksen tehnyt joukkue saavuttaa tai ylittää huutonsa pistemäärän, se saa pitää kaikki keräämänsä pisteet. Jos joukkue ei saavuta huutonsa pistemäärää, se saa miinuspisteitä huutonsa verran. Puolustava pari saa aina pitää keräämänsä pisteet. Peli jatkuu kierros kierrokselta, kunnes toinen joukkueista saavuttaa 62 pistettä.
Pidrossa on periaatteessa kaksi päävaihetta. Ensimmäinen on tarjousvaihe ja toinen on pelaamisvaihe. Tarjousvaiheessa huudetaan ja pelaamisvaiheessa pyritään huudettuun tavoitteeseen.
Jokaiselle jaetaan yhdeksän korttia kolmen kortin nipuissa. Näistä tulee käsikortit, jotka saa siis katsoa. Tämän lisäksi pelaajille jaetaan neljä apukorttia kuvapuoli alaspäin, ja näitä apukortteja ei saa alussa katsoa. Apukorttien jakaminen aloitetaan jakajasta, kun tavallisesti jaetaan etukädestä alkaen.
Sanotaan, että pidroa olisi pelattu jo 1600-luvulla englantilaisena All Fours -tavernapelinä. Tässä pelissä olisi saanut pisteitä korkeimmasta ja pienimmästä valtista, valttisotilaasta ja pelin voittamisesta. Yhdysvalloissa samaa peliä olisi kutsuttu nimillä Old Sledge ja Seven Up. Niistä olisi sitten kehittynyt useita muunnelmia; yksi niistä Pitch with Fives.
Tätä Pitch with Fives -peliä alettiin vihdoin kutsua nimellä Pedro. Double Pedrossa lisättiin arvokortiksi vielä toinen viitonen. Tässä vaiheessa säännöt olivat aika samat kuin nykyisessä Pidrossa. Tällöin peli saapui myös Suomeen nimellä Pidro.
Tarjouskierroksella huudetaan. Siinä pelaajat huutavat sen, kuinka monta pistettä he uskovat saavuttavansa parinsa kanssa pelin aikana. Tarjouksen on oltava vähintään 6 pistettä ja enintään 14 pistettä, sillä pelissä on jaossa yhteensä 14 pistettä. Jokaisen uuden tarjouksen on oltava korkeampi kuin edellinen.
Pelaaja voi myös korottaa panosta merkittävästi tarjoamalla 28 pistettä, mikä tarkoittaa, että heidän on voitettava kaikki pelin pisteet. Jos kukaan muu ei tee tarjousta, jakajan on pakko tarjota vähintään 6 pistettä. Korkeimman tarjouksen tehnyt pelaaja saa valita, mikä maa toimii valttina.
Korkeimman huudon luvannut pelaaja saa ilmoittaa maan. Tässä vaiheessa saadaan tarkistaa apukortit. Käteen pitää tulla kuusi korttia ja loput jätetään pois kuvapuoli alaspäin. Jos itsellä on valttimaata alle kuusi, täytetään kättä muilla korteilla.
Kun valtteja on enemmän kuin kuusi, on ylimääräiset myytävä pois. Nämä asetetaan pöydälle kuvapuoli ylöspäin, eikä niitä voi kukaan pelata kyseisellä kierroksella. Pistekortteja ei voi myydä.
Kun kaikki kortit on pelattu, on pisteiden laskemisen aika. Pisteet sai siis kirjata, jos huudon tehnyt pari sai lupaamansa pistemäärän tai enemmän. Jos yritys ei onnistunut, parille ei tule pisteitä.
Pidro päättyy, kun päästään 62 pisteen rajapyykkiin. Jos käy niin, että molemmat joukkueet saavuttavat tämän samalla kierroksella, se joukkue, joka on tehnyt korkeimman huudon viimeisellä kierroksella, on voittaja.
Pidrossa on tärkeää ymmärtää korttien arvojärjestys. Sitten kun osallistuu tarjouskierrokseen, on arvioitava realistisesti oma ja parinsa korttikäsi. Pitää tarjota pisteitä, jotka ollaan todennäköisesti saavuttamassa. Mahdollisuuksia ei kannata yliarvioida, muttei myöskään aliarvioida. Voi aloittaa mieluummin maltillisilla huudoilla ja nostaa tarjousta tarpeen mukaan.
Vaikka suoranaista keskustelua ei pelin aikana sallita, voit antaa vihjeitä pelatessasi tiettyjä kortteja. Voi pyrkiä seuraamaan parinsa pelityyliä ja sovittamaan omaa peliään sen mukaan.
Pidro on nappivalinta, jos nauttii perinteisistä korttipeleistä ja on kiinnostunut oppimaan uusia strategioita. Koska pidrossa pelataan parin kanssa, se sopii pelaajille, jotka nauttivat yhteistyöstä. Jos etsii nopeatempoista peliä tai yksin pelattavaa korttipeliä, kannattaa valita joku muu peli.
Pidro tarjoaa haastetta ja syvällisyyttä muillekin kuin Kokkolassa asuville pelaajille. Sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos on vaikka neljän kaverin porukka ja haluaa kokeilla jotain erilaista. Kun vaihtelee pareja, saa jokaisella kerralla nauttia ikään kuin uudesta pelistä.