© 2024 säännöt.fi
Menu
Sika on suhteellisen suosittu korttipeli etenkin lasten keskuudessa. Se sopii täydellisesti myös lapsenmielisille aikuisille ja perheen kesken pelattavaksi. Sika on oikein joustava pelaajamääränsä suhteen. Sitä voi pelata erittäin mainiosti kaksinpelinä, mutta ei siinä ole myöskään varsinaista ylärajaa pelaajien suhteen. Kuten pelin nimestä saattaa olettaa, tämä peli on myös hauska.
Sika on siitä näppärä korttipeli, että sitä pelatakseen ei välttämättä tarvita edes kokonaista korttipakkaa, ja pelaajamääräkin voi olla vain kaksi pelaajaa. Useimmiten on tapana kuitenkin käyttää normaalia, 52 kortin korttipakkaa. Sika toimii hyvin hauskana ajanvietteenä perheen tai ystävien kanssa. Sian säännöt on myös helppo oppia, tätä peliä perheen pienemmätkin pääsevät mukaan pelailemaan.
Yksi sika-pelikierros menee läpi aika nopeasti. Sen jälkeen pelin voi tietysti aloittaa aina uudestaan, niin kauan kuin pelaajissa riittää virtaa. Mahdollista on pistää pystyyn myös sikaturnaus, joko ihan vain perheen tai ystävien kesken, tai sitten isommassa mittakaavassa kutsuen mukaan vaikka kaikki mökkinaapurit.
Sika on ensisijaisesti lastenpeli, joten sen säännöt eivät ole vaikeat. Pelissä on tavallaan kaksi eri vaihetta: pelivaihe ja korteista eroon pääsemisen vaihe. Aluksi pelaillaan ikään kuin normaalisti, mutta pöytäkorttien loppuessa pistetään vauhtia töppösiin ja yritetään mahdollisimman nopeasti päästä eroon käsikorteista. Tavoite on simppeli, ja pelin voikin oppia kuka vain.
Sääntöihin ei kuulu korttien numeroarvoihin liittyviä ehtoja, niinpä sitä voidaan hyvin pelata ihan pienestä pitäen. Pitää vain osata tunnistaa maat. Voidaan myös pelata vain väreillä, eli punaisilla ja mustilla. Siten kun tämä perussika alkaa olla hallussa, voidaan siirtyä neljään maahan.
Sika alkaa siitä, kun kortit sekoitetaan ja asetetaan pöydälle renkaaksi kuvapuoli alaspäin niin, että niistä voi nostaa minkä tahansa kortin. Yksi renkaan korteista käännetään kuvapuoli ylöspäin keskelle rengasta.
Siassa aloittaa jakajan vasemmalla puolella istuva pelaaja. Oman vuoron aikana kunkin on aina nostettava renkaasta kortteja käteensä. Niitä ei saa näyttää muille. Kortteja nostetaan siihen saakka, kunnes joku nostaa käteensä kortin, joka on sitä samaa maata kuin renkaan keskellä oleva kortti.
Ykköstavoitteena on saada oma käsi tyhjäksi. Pelissä siis lyödään sopivia kortteja renkaan keskellä olevan kortin päälle. Ensin yksi, ja sitten sen päälle toinenkin, joka voi olla mitä tahansa maata.
Näin jatketaan. Nostetaan vuorotellen renkaasta kortteja, kunnes pystytään lyömään samaa maata ja sen lisäksi se toinen. Kun rengas on sitten käytetty, aletaan pelata käsikorteilla. Jos kädestä ei satu löytymään samaa maata olevaa korttia, on nostettava pinosta kortteja, kunnes tulee seuraava oikeaa maata oleva. Pelin sika on se, jolle jää viimeisenä kortteja käteen. Sika siis häviää pelin.
Siassa omien korttien määrä riippuu aika paljon sattumasta. Niinpä strategioitakaan ei voi olla kovin useita. Rengasvaiheessa on oikeastaan aika mahdotonta vaikuttaa siihen, kuinka paljon itse nostaa, ja miten paljon muut nostavat. Voi vain yrittää pitää silmällä, että mitä maita on ollut paljon, ja sitten laittaa niitä pakan päälle omalla vuorollaan. Näin seuraava pelaaja joutuu ainakin teoriassa nostamaan enemmän. Ongelmana tietysti on se, että et tiedä muiden käteensä ottamien korttien maata.
Pelin sääntöjen perinpohjainen hallinta on olennainen juttu. Lisäksi on seurattava tarkasti muiden tekemisiä. Rauhallisena ja johdonmukaisena pysymisestä on aina hyötyä pelin aikana. Harjoittele sikaa mielessäsi ja opi siten pelin kulkua. Näin olet valmiimpi pelitilanteessa ja osaat arvioida tilanteita paremmin.
Sika on ensisijaisesti lasten kanssa pelattava peli. Aikuisten kesken sitä voidaan muokata myös vaikkapa vedonlyönniksi. Voidaan lyödä vetoa esimerkiksi siitä, kuka häviää eli on sika. Tai vetoa voidaan lyödä myös siitä, mikä tulee olemaan pinon ensimmäinen maa, tai monennen kierroksen jälkeen kortit loppuvat pöydälle asetellusta korttirenkaasta.
Siasta on olemassa vaikeampi muunnelma. Siinä keskelle voidaan pelata paitsi samaa maata, myös samaa numeroa. Kortteja ei nostetakaan käteen, vaan pinoon pöydälle.
Renkaan korttien loppuessa pinot nostetaan käteen. Keskellä olevan pinon päällimmäinen kortti jätetään keskelle, mutta muista käännetään uusi umpipakka. Taas jatketaan. Kun kädessä ei ole sopivaa, pakasta saa nostaa, mutta enintään kolme. Saman numeroisia saa pelata useamman kerralla, ja myös samaa maata olevien peräkkäisten korttien suoria.
Sika päättyy, kun yksi pelaajista pääsee eroon kaikista korteistaan. Tämä pelaaja on voittaja. Muut jatkavat pelaamista tämän jälkeen. Siassa nimittäin pelataan niin kauan, kunnes sika on selvillä. Se, jolle jää viimeisenä kortti tai kortteja käteen, on tämä sika.
Tässä leikkimielessä pelissä vältellään hauskalla tavalla siaksi tulemista. Niinpä tästä pelistä ei puutu hauskuutta, sillä mikä olisikaan hauskempaa kuin se, että toisesta tuleekin sika. Onneksi sikana oleminen osuu kuitenkin jokaisen kohdalle jollain pelikierroksella.