Klondike-pasianssi on maailman tunnetuin yhden pelaajan korttipeli, jonka moni oppi tuntemaan Microsoftin Windows 3.0 -käyttöjärjestelmän mukana vuonna 1990. Peli tunnetaan myös nimillä Solitaire ja Patience, ja se on yksi pasianssin klassisimmista muodoista. Tällä sivulla käydään läpi Klondiken säännöt, korttien jako, pelin kulku, pisteytys ja käytännön vinkit selkeästi myös aloittelijalle.

Pikafaktat

Pelaajat1
KorttipakkaTavallinen 52 kortin pakka (ei jokereita)
Pöydälle jaettavat kortit28 korttia, 7 saraketta
Jakopakka (varasto)24 korttia
Perustuspinot4 (yksi kullekin maalle)
TavoiteKerätä kaikki kortit perustuksiin ässästä kuninkaaseen
Pelin kestoNoin 5–15 minuuttia
Muita nimiäSolitaire, Patience, Canfield (USA)

Mikä on Klondike-pasianssi?

Klondike pasianssi

Klondike on yhden pelaajan pasianssi, jota pelataan tavallisella 52 kortin korttipakalla ilman jokereita. Tavoitteena on siirtää kaikki kortit neljään perustuspinoon (englanniksi foundation) maittain järjestyksessä ässästä kuninkaaseen. Perustukset ovat ne neljä pinoa, joihin jokaisen maan – pata, hertta, ruutu ja risti – kortit kerätään omaan kasaansa.

Peli on luonteeltaan sekoitus onnea ja taktiikkaa: korttien satunnainen jako ratkaisee paljon, mutta liikkeiden järjestyksellä voi vaikuttaa lopputulokseen. Juuri yksinkertaiset säännöt ja nopeat pelikerrat ovat tehneet Klondikesta suositun ajanvietteen niin tietokoneella kuin perinteisellä korttipakalla.

Pelin valmistelu ja korttien jako

Klondike aloitetaan jakamalla kortit pelipöydälle seitsemään sarakkeeseen. Jako etenee näin:

Jakopakasta käännetään kortteja käyttöpakkaan (englanniksi waste) pelin aikana. Perustuspinojen neljä paikkaa jäävät aluksi tyhjiksi, ja niihin aletaan kerätä kortteja heti, kun ensimmäinen ässä löytyy.

Klondike-pasianssin säännöt

Klondiken säännöt ovat helpot oppia, mutta ne kannattaa käydä rauhassa läpi. Kortteja siirretään kolmen periaatteen mukaan: pöytäsarakkeiden sisällä, perustuksiin ja jakopakasta käyttöpakan kautta.

Korttien siirtäminen pöydällä

Pyramidipasianssi

Pöytäsarakkeissa kortteja rakennetaan laskevaan järjestykseen vuorovärein. Käytännössä mustan kortin päälle tulee aina punainen ja punaisen päälle musta:

Tyhjäksi jääneeseen sarakkeeseen saa siirtää vain kuninkaan tai kuninkaalla alkavan korttijonon.

Perustuspinojen rakentaminen

Perustukset rakennetaan nousevaan järjestykseen maittain. Jokainen pino alkaa ässästä, jonka päälle kerätään saman maan kortit järjestyksessä: 2, 3, 4 ja niin edelleen aina kuninkaaseen asti. Peli on voitettu, kun kaikki neljä perustusta on täytetty ässästä kuninkaaseen.

Jakopakan käyttö

Kun pöydällä ei löydy sopivaa siirtoa, pelaaja kääntää kortteja jakopakasta. Tavallisessa versiossa pakasta käännetään kolme korttia kerrallaan, ja vain päällimmäisen kortin saa ottaa käyttöön. Helpommassa versiossa käännetään yksi kortti kerrallaan. Kun jakopakka on käyty läpi, käyttöpakka voidaan kääntää uudeksi varastoksi ja kierros aloittaa alusta – versiosta riippuen joko rajattomasti tai rajatun määrän kertoja.

Pelin kulku vaihe vaiheelta

Kun kortit on jaettu, peli etenee yleensä seuraavasti:

  1. Siirrä esiin tulleet ässät ja kakkoset perustuksiin heti, kun ne löytyvät.
  2. Rakenna pöytäsarakkeita laskevaan järjestykseen vuorovärein ja pyri avaamaan piilossa olevia kortteja.
  3. Siirrä sopivat kortit perustuksiin, mutta pidä pöydällä riittävästi vaihtoehtoja seuraaville siirroille.
  4. Jos pöydällä ei ole liikkuvia kortteja, käännä jakopakasta uusia kortteja käyttöpakkaan.
  5. Jatka kunnes kaikki kortit on kerätty perustuksiin tai siirrot loppuvat.

Pisteytys

Klassinen Windowsin Klondike-pasianssi käyttää pisteytystä, joka palkitsee tehokkaista siirroista. Tarkat pistemäärät vaihtelevat pelin ja version mukaan, mutta yleisin pisteytys on seuraava:

Koska perustuksesta takaisin siirtämisestä menettää pisteitä ja aika vähentää niitä ajastetussa pelissä, korkeaan pistemäärään pääsee pelaamalla ripeästi ja harkiten. Kaikissa nettiversioissa pisteytystä ei ole lainkaan, jolloin tavoitteena on pelkästään ratkaista peli.

Sääntömuunnelmat ja vaikeustasot

Klondikesta on useita muunnelmia, jotka vaikuttavat pelin vaikeuteen:

Jos pasianssit kiinnostavat laajemmin, kannattaa tutustua myös muihin muunnelmiin, kuten Spider-pasianssiin, pyramidipasianssiin ja Klondiken lähisukulaiseen Canfield-pasianssiin.

Vinkit Klondiken läpäisyyn

Pyramidipasianssi

Varmaa voittostrategiaa ei ole, sillä onnella on iso osuus. Seuraavat vinkit parantavat kuitenkin mahdollisuuksia:

Kun siirrot loppuvat

Joskus peli ajautuu tilanteeseen, jossa yksikään siirto ei näytä olevan mahdollinen. Kokeile tällöin seuraavaa:

  1. Käy jakopakka ja käyttöpakka vielä kerran läpi mahdollisten unohtuneiden korttien varalta.
  2. Katso, voisiko pöytäkortteja järjestellä eri sarakkeisiin niin, että uusia siirtoja aukeaa.
  3. Käytä peruutustoimintoa, jos pelissä on sellainen, ja kokeile erilaista siirtojärjestystä.

Jos mikään ei auta, peli on hävitty ja kannattaa aloittaa uusi jako.

Klondiken ja muiden pasianssien erot

Klondike on vain yksi monista pasiansseista, ja eri muunnelmat eroavat toisistaan pakkojen määrän, vaikeuden ja rakennustavan osalta. Alla oleva taulukko havainnollistaa suosituimpien pasianssien eroja.

Vertailu

PasianssiPakatVaikeusErityispiirre
Klondike1 pakka (52 korttia)KeskitasoRakennetaan vuorovärein, perustukset ässästä kuninkaaseen
Spider2 pakkaa (104 korttia)VaikeaRakennetaan saman maan sarjoja kuninkaasta ässään
Pyramidi1 pakka (52 korttia)Helppo–keskitasoPoistetaan korttipareja, joiden summa on 13
FreeCell1 pakka (52 korttia)KeskitasoKaikki kortit näkyvissä, neljä vapaata soluketta
Canfield1 pakka (52 korttia)VaikeaVarastopino ja aloituskortti määräävät perustusten alkuarvon

Klondike-pasianssin historia

Klondike-pasianssin tarkkaa alkuperää ei tunneta. Peli yhdistetään usein Kanadan Yukonin Klondike-alueen kultaryntäykseen (1896–1899), jolloin sen kerrotaan olleen kullankaivajien ajanvietettä. Tätä yhteyttä ei kuitenkaan ole historiallisesti todistettu, joten tarina kannattaa ottaa kiinnostavana perimätietona.

Varhaisimmat kirjatut säännöt löytyvät vuoden 1907 Hoyle’s Games -teoksesta nimellä ”Seven-Card Klondike”. Yhdysvalloissa peliä on kutsuttu myös Canfieldiksi ja Isossa-Britanniassa yleisesti Patienceksi. Maailmanlaajuisen suosionsa peli saavutti vasta, kun Microsoft liitti sen osaksi Windows 3.0 -käyttöjärjestelmää vuonna 1990. Tarkoituksena kerrotaan olleen hiiren ja raahaustoiminnon käytön opettaminen uusille tietokoneen käyttäjille.

Missä Klondikea voi pelata?

Klondikea voi pelata monella tavalla. Perinteisesti riittää tavallinen korttipakka, josta jokerit otetaan pois. Nykyään peli on saatavilla ilmaiseksi lukuisilla verkkosivustoilla ja sovelluksina sekä älypuhelimille että tableteille. Monet sovellukset toimivat myös ilman verkkoyhteyttä. Lisää yhden ja useamman pelaajan pelejä löytyy sivuston korttipelien osiosta.

Kenelle Klondike-pasianssi sopii?

Klondike sopii lähes kaikille, sillä säännöt ovat yksinkertaiset ja pelin oppii muutamassa erässä. Se on oiva valinta silloin, kun haluaa pelata yksin ja rauhassa, kehittää keskittymiskykyä tai vain viettää hetken rentouttavan pelin parissa. Peli palkitsee loogisesta ajattelusta, mutta ei vaadi aiempaa kokemusta korttipeleistä.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Mikä on Klondike-pasianssin tavoite?

Tavoitteena on siirtää kaikki 52 korttia neljään perustuspinoon maittain järjestyksessä ässästä kuninkaaseen. Peli on voitettu, kun kaikki neljä pinoa on täytetty.

Montako korttia jakopakasta nostetaan kerrallaan?

Perinteisessä versiossa nostetaan kolme korttia kerrallaan ja vain päällimmäistä saa käyttää. Helpommassa versiossa nostetaan yksi kortti kerrallaan, mikä tekee pelistä selvästi helpomman.

Miten kortteja siirretään pöydällä?

Pöytäsarakkeissa kortteja rakennetaan laskevaan järjestykseen vuorovärein: mustan kortin päälle tulee punainen ja punaisen päälle musta. Tyhjään sarakkeeseen saa asettaa vain kuninkaan.

Voiko Klondiken voittaa aina?

Ei voi. Kaikki jaot eivät ole ratkaistavissa, koska korttien satunnainen järjestys vaikuttaa paljon. Arvioiden mukaan teoreettinen yläraja ratkaistaville peleille on noin 82 prosenttia, kun kaikki kortit tunnetaan, mutta todellisessa pelissä voittoprosentti jää tätä alemmaksi.

Mitä eroa on yhden ja kolmen kortin nostolla?

Yhden kortin nostossa jokainen jakopakan kortti on käytettävissä, mikä helpottaa peliä. Kolmen kortin nostossa vain joka kolmas kortti on suoraan pelattavissa, joten peli vaatii enemmän suunnittelua.